Viimeinen Pikavuoro-info houkutteli Helsingin Elielinaukiolle parisenkymmentä aiheesta kiinnostunutta. Mukana oli niin matkansa jo varanneita, vielä lähtöpäätöstä miettiviä kuin Pikavuoron Bangkokin-etapilta tuttuja matkaajia.
Keskustelu rönsyili parituntisen aikana iloisesti Ajokin päivän kunnosta lentosuunnitelmien, pysähdyspaikkojen ja rokotusten kautta yleiseen fiilistelyyn. Tunnelma oli odotetusti korkealla, eikä tulevaan matkaseuraan tutustuminen sitä ainakaan laskenut. Mukaan on jälleen lähdössä hyvin mielenkiintoinen seurue, joka koostuu hyvin erilaisista ihmisistä.
Pikavuoron kyytiin hyppää niin eläkeläisiä, kolmenkympin kriisistä kärsiviä kuin opiskelijoitakin – sekä Aasiassa ja Australiassa paljon aikaa viettäneitä että vähemmän reitin varrella aiemmin viihtyneitä. Erilaisista taustoista huolimatta reissuun lähtijät vaikuttavat olevan liikkeellä täysin oikeanlaisella asenteella. Spontaanejakaan päätöksiä ei pelätä tehdä.
– Törmäsin Pikavuoroon netissä ihan sattumalta. Sekunnin miettimisen jälkeen otin yhteyttä Janiin ja varasin paikkani saman tien. Reissu kuulosti niin hullulta, että pakkohan se oli mukaan lähteä, kertoo Nona Galle, joka hyppää Ajokin kyytiin joulukuussa Kuala Lumpurista.
Infotilaisuuteen oli saapunut myös Pikavuoro-konkareita, joilla on vyöllään jo bussimatka Helsingistä Bangkokiin. Seikkailunhalua edellinen etappi ei ole sammuttanut, vaan nälkää riittää edelleen.
– Voi olla, että liityn seuraan Australiassa, mutta viimeistään Amerikan-pätkällä olen mukana taas, vakuuttaa Suvi Kajanen.
– Minä hyppään mukaan Malesiasta. Sinne joudun valitettavasti ihan tylsästi lentämään, harmittelee Tomi Tölli, joka taittoi edestakaisen matkan Helsingistä Thaimaahan täysin maitse.
Kokonaisuudessaan viitisen kuukautta kestäneeltä reissultaan Tölli palasi koti-Suomeen vasta toukokuussa.
– On tässä siis ihan tarpeeksi aikaa nyt ehtinyt Suomessa viettääkin jo, toteaa mies hymyssä suin.
Tilaisuuden jälkeen olo oli absurdi. Hyytävässä vastatuulessa puoliautiolla Rautatientorilla eteenpäin tarpoessa oli vaikea hahmottaa, että seuraavan kerran tapaan nämä ihmiset muutaman viikon kuluttua tuhansien kilometrien päässä.
Toivottavasti bussin kyytiin nousevat silloin nekin, jotka jäivät vielä lähtemistään pohtimaan!
”Ajokin päivän kunto” 😀 En malta odottaa pääseväni lukemaan miten sinä ja Jani lepyttelette nyrpeän Ajokin kaiken sen yksinolon jälkeen… Täällä luen sitten villasukat jalassa kateellisena teidän seikkailuja!