Auringonnousu parvekkeen alla virtaavan Kwaijoen yllä oli vaikuttava.
Valitettavasti en itse sitä ollut todistamassa, sillä muutaman huonosti nukutun yön jälkeen uni maittoi reilun kymmennen tunnin edestä. Logistisista syistä kahden Pattayalla vietetyn päivän jälkeen pääsimme viihdepäällikön kanssa siirtymään bussin lähtöpaikalle Ban Pongiin keskiviikkona. Kipparin kyytiin napattiin matkalta mukaan myös pari matkustajaa lisää, perillä Ban Pongissa puolestaan vastassa oli enemmänkin tuttuja.
Tällä hetkellä elämä hymyilee. Kaikki lähtijät ovat pääkallopaikalla koossa ja bussi on viimeistä silausta vaille lähtökuosissa. Hetken hymy ei ole kuitenkaan tullut ilmaiseksi, vaan takana on litroittain hikeä, muutamia kyyneliä ja tuhansia kilometrejä. Näistä suurin osa on peräisin pikavuorokippari Janista.
Stressiä kuskille ovat aiheuttaneet niin tulvat, bussin kesäkunto kuin lähtöpaikan muutoskin. Viimeisen viikon Jani on viettänyt pääosin tien päällä vaikeasti saatavia varaosia etsien ja tipoittain saapuneita matkustajia kyyditen. Kilometrejä oli tiistaihin mennessä kertynyt jo viitisen tuhatta, tällä hetkellä varmasti jo tuplasti enemmän.
Korjausurakka ei ole ollut vaivattomimmasta päästä. Tulvien alle haututuneet varastot, asiantuntemuksen puutteesta kärsivät korjaamot ja hektinen työtahti ovat tuottaneet paljon kysymyksiä. Vastauksiakin on onneksi saatu. Niiden löytämiseksi ahkeroiva kuski on saanut apua muutamilta Pikavuoron aktiivisilta matkustajiltakin.
Rankan viikon ajalta on myös monia kohokohtia. Yksi monista oli ehdottomasti Janin virne, kun keskiviikkona kävimme hakemassa pitkään puuttuneen kytkimen Bangkokista. Samankaltainen oli miehen ilme tänään aamulla, kun pikkubussi kurvasi pihaan toimittaen lähtöpaikalle loputkin matkalaiset.
Matkustajien keskuudessa hymy on ollut herkässä. Selväksi on jo käynyt, että matkaan lähtee ainutlaatuinen ja hyvin monipuolinen katras. Kaikkia yhdistää sama päämäärä. Päämäärä, joka on askelta lähempänä huomenna Ajokki Royalin rullatessa Ban Pongista kohti etelää.
P.S. Pikavuorosta voit lukea Iltasanomissakin.
Reittiä ei ole vielä lyöty lukkoon – mitä pysähdyspaikkaa sinä suosittelet Pikavuorolle?
Lähdön hetki lähestyy – ja samalla täällä kotimaassa valmistaudutaan seuraamaan matkanne jatkumista. Erittäin rauhallista ja seikkailurikasta matkaa teille kaikille!
Hienoa että varaosat ovat löytyneet ja saatte ajokin kuntoon. Juttelin eilen yhden matkalaisen kanssa ja oli mukava kuulla että fiilikset ovat hyvät ja matkaan lähtöä odotellaan malttamattomasti. Toivotan kaikille hyvää matkaa, teillä on upea reissu edessä
Yhdestoista hetki lähestyy 11.11.11.
111111*111111=12345654321.
Mukana ollaan. JANI AJA ja onnea säkkikaupalla.
Kova on reissu edessä. Tuuria +onneakin tarvitaan.Peukkuja pidetään täällä Salon puolessakin ja matkaanne seuraillen.
Hei kaikki
Uusi reissu uudet kujeet, Jani on viritellyt ajokkiaan ja me täällä Mastercomilla viilailemme karttaa kuntoon.
Muutimme tänään alkavan matkan värin, eli jatkossa reittihistoria on sininen ja erottuu edellisestä.
Aktivoimme pian myös aikaleiman, näet reitiltä milloin matkalaiset ovat missäkin etapissa olleet.
Paljon muutakin uutta on tulossa mutta siitä sitten kun matkalaiset pääsee vauhtiin.
Hyvää syksyä ja pysykää kartalla
Jari Leinonen
Hyvää matkaa!!
Toivottavasti kaikki menee hyvin. Hieman tuo riskinotto kyllä ihmetyttää. Bussin korjaukseen ja huoltoon olisi ollut puoli vuotta aikaa, ja nyt ollaan tyypillisessä ”viimeisenä yönä yritetään saada kasattua kuntoon” tilanteessa. Älä tee sitä huomenna minkä voit tehdä tänään…
Ikävä kyllä on tutina että tuon bussin lisäkorjauksiin joudutaan palaamaan uudelleen aika nopeasti.
Tuurilla ne isotkin laivat seilaa. Turvallista ja onnellista matkaa!
Terve Samppa!
Ja kiitoksia viestistasi. Pitaa kuitenkin muistaa, etta Janikin on paiskinut koko kesan Suomessa toita keratakseen matkakassaa ja ylipaataan rahoittaakseen koko tata projektia. Han on myos ottanut henkilokohtaisia velkoja rahoittaakseen tata hommaa. Mikas siina olisikaan, jos olisi ollut koko puoleksi vuodeksi rahoitus lomailla Thaimaassa ja tuo koko aika paiskia hommia bussin kimpussa. Valitettavasti kaikki matkalaiset, kuten myos Janikin ovat aivan tavallisia tyossakayvia ihmisia, emme siis ole voittaneet lotossa. Eli siksipa homma eteneekin, niin etta pidamme valeissa puolen vuoden tai vuoden taukoja, jolloin on mahdollista kerata kayda toissa ja kerata varoja seuraavaan reissuun aina.
Mikali olisi mahdollista saada lisaa sponsoreita ja nain olla kokopaivaisia Pikavuorolaisia, niin mikas sen upeampaa. Nain ei ole kuitenkaan talla hetkella. Itsellakin meni jo alkuvuoden keikasta talous varsin kuralle, mutta toisaalta kaikki nama Pikavuoron upeat kokemukset ovat sen moninverroin korvanneet. Tehdaan sitten toita hiukan enemman ja kovemmin reissujen valeissa taas.
Yksi pointti on taasen bussin korjaaminen tulvien valtaamassa Thaimaassa. Oletko Samppa koskaan tehnyt taalla Kaakois-Aasiassa mitaan isompaa projektia? Taalla asioiden eteneminen ei ole aina niin helppoa, valilla jouduimme jo vaihtamaan korjauspajaakin useaan kertaan petyttyamme joidenkin paikkojen toimintaan. Varaosaliikkeet ovat ollet useita viikkoja myos veden alla ja Thaimalaiseen tapaan aikataulut muutenkin venyvat. Valilla korjaajilla on nalka, vasyttaa, viluttaa tai on vain pimea/sataa vetta, jolloin hommat eivat etene mihinkaan. Onneksi lopulta loysimme hyvan yhteistyopaika, jossa hommat etenivat todella vauhdilla paikallisessa mittakaavassa.
Bussi on tottakai myoskin vanha ja tallaiset suuret ilmaston muutokset vaikuttavat kaikkiin letkuihin ja putkiin erittain suuresti hapertaen niita. Myoskaan auton paikallaan seisottaminen ei tee sille koskaan hyvaa. Mikali olisikin ollut varaa ja myos jaksatusta jatkaa suoraan edellisen keikan jalkeen eteenpain, niin se olisi ollut varmaan paras ratkaisu.
Jaksaminenkin on yksi pointti, en ole oikeastaan ollut koskaan niin kuitti kuin tuon kevaisen kahden kuukauden intensiivisen keikan jaljilta, voin vain kuvitella kuinka puhki Jani oli maalissa Bangkokissa. Eli ei todellakaan ole ollut mahdollisuutta koko puolta vuotta painaa hommia Ajokin kimpussa, vaan pitaa elaa myos normaali elamaa aina valissa keraten varoja, levaten ja hoitaen normaaleita sosiaalisia suhteita laheisiin myoskin.
Toki tuo Thaimaan tulvatilanne myos sotki viimeisten viikkojen valmisteluita. Sen kun olisimme ennalta tienneet, niin olisimme kenties voineet tilata varaosat jostain muualta jo aiemmin. Tottakai joudumme jatkossakin bussia korjailemaan, sehan on aivan selva asia. Tavallaa voiskin kuvailla, etta ongelmiahan tallaiselle reissulle lahdetaan etsimaankin. Homman hienous on sitten koittaa nuo murheet paihittaa matkan varrella.
Ei ollut muuten itsestaan selvaa loytaa hyvaa korjaamoakaan taalta Thaimaasta, kielimuurikaan ei juuri helpota dosan korjausta, kun kyseessa sen verran erikoissanastoa. Ja miljoona muuta eri seikka, joita ei kenties tule ajatelleeksi kotisohvalta. Oletko Tomppa muuten korjannut koskaan omaa bussia Thaimaassa? 😀
Pahoitteluni kirjoitusvirheista edellisessa viestissa, taman nettikahvilan kone temppuilee ja koitan vaan saada viestin lahtemaan ilman parempaa editointia, toivottavasti ehka sisalto tulee kuitenkin selville siita. 🙂
Kiitoksia vastauksesta.
Kumpi toimii matkan järjestäjänä Jani henkilökohtaisesti vai Salon Tilausmatkat Oy ?
Jotenkin kuulostaa sille että Salon Tilausmatkat on irtaantunut jutusta ja Jani joutuu ottamaan henkilökohtaisia lainoja kustantaakseen matkan ja bussin korjauksen.
Järkeväähän olisi että sekä tulot että kulut menisivät yrityksen kautta. Miinuksellehan se menee mutta markkinointi ja mainostus maksaa aina. (sitähän tämä on).
Mutta on tosiaan hienoa että on ihmisiä jotka saavat asioita aikaiseksi. Sääli taas että ei ole yrityksiä jotka haluaisivat rahoittaa ja helpottaa matkalaisten elämää.
Kai te sentään eilen juhlitte Loy Krathong-juhlaa asiankuuluvine ’krathong’ien” uittamisella ja yleisellä hauskanpidolla? Mikä sen parempi tapa aloittaa uusi etappi elämässä…?
Toki muistimme juhlia seka Loy Krathongia, etta eraan matkustajan viisikymppisia. Osuivat samalle iltaa…samalle illalle kaikki uudet Pikavuorolaiset myoskin tapasivat toisensa, eli oli varsinainen super juhlapaiva.
Itse pidan tuota Loy Krathongia ehka mukavimpana thaimaalaisena juhlapyhana, se on suurimmassa osassa paikkoja sailyttanyt mukavan rauhallisen ilmapiirinsa, vaikka joissain paikoissa kenties rakettien lahettely onkin jo lahtenyt napista hiukan. 🙂
Onkohan retkue päässyt taipaleelle, karttaseuranta ei ainakaan toimi?
Joo huomasin saman. Jossakin vaiheessa uuden reissun sininen viiva oli muuttunut punaiseksi mutta on nyt taas sininen. Tämä voisi viitata gps-ongelmiin. Keväällä gps välillä piiputti mutta aina se saatiin uudelleen taas toimimaan.
Hei vaan
Katselin tuota seurantaa aamulla ja kyllä joku bussia on käynnistellyt mutta näköjään peltihallissa ja siitä johtuen paikkatieto ”harhailee”. Ilmeisesti eivät ole päässeet liikkeelle. Tarkoitus on että reitti piirtyy nyt jatkossa sinisenä.
Hyvää viikonloppua
Jari Leinonen
Moro Risto! Toivottovasti siellä linja-autossa on tunnelmaa! Täällä kärvistellään kaamoksen kourissa, yritetään lievittää tuskaa takkatulen ääressä! Huomenna tulee ennusteen mukaan räntää, sunnuntaina lunta! Terkkuja!