Maanantaina sovimme startin vasta kahdeksitoista, sillä edellinen päivä oli niin raskas. Lisäksi suunniteltu päivämatka oli vain noin 120 kilometriä. Ajopäivän piti olla lyhyt.
Ennen tienpäälle lähtöä oli kuitenkin tankattava. Pienten kyselyiden jälkeen onnistuimme löytämään aseman, jossa oli dieseliä saatavilla. Aluksi henkilökunta kuitenkin sanoi, ettei tankkaaminen onnistu, sillä sähköt ovat poikki. Hetken aikaa odoteltuamme sähköt palautuivat ja saimme Ajokkiin tankin täyteen. Samalla selvisi, että tankissa oli vielä kolmasosa menovettä. Edellisillan ongelmat eivät siis johtuneet polttoaineen puutteesta.
Tie jatkui samanlaisena kuin tähänkin asti. Väisteltävänä oli valtavia monttuja. Matkustusvauhti ei päätä huimannut ja eteneminen oli äärimmäisen hidasta. Ja hermoja raastavaa. Autossa ei voinut lukea, sillä rivit vain hyppivät silmissä. Kirjoittamisesta ei tullut mitään, sillä tietokone ei pysynyt huojunnassa sylissä. Ei auttanut kuin tuijottaa ikkunasta ulos ja tuumailla syntyjä syviä.
Madeltuamme muutamia tunteja eteenpäin, päätimme pitää 20 minuutin tauon Dilassa. Tarkoitus oli napata nopeasti evästä kahvilasta ja jatkaa matkaa. Ajokki lähtee lämpöisenä huonosti käyntiin, joten auto pidettiin käynnissä. Olimme juuri lähdössä etenemään kun kuului iso pihahdus. Ajokki päästi paineet pihalle ja matkanteko loppui siihen. Ajokissa lähes kaikki toimii paineilmalla eikä auto liikahda mihinkään ilman paineita.
Paineilmavika ei kuitenkaan ole uusi. Vika korjattiin jo kerran siirtoajon aikana Durbanista Kapkaupunkiin. Ville tiesi auton alle ryömiessään mistä lähteä vikaa etsimään. Syyllinen oli tälläkin kertaa samainen liitin.
Ensin näytti siltä, että vika saatiin saman tien korjattua. Paineet ehtivät nousta lähes vaadittavaan, kunnes liitin petti uudelleen. Vanha osa ei enää kestänyt uudelleen käyttöä. Kävi selväksi, että matka ei jatkuisi enää saman päivän aikana. Päätimme jäädä yöksi Dilaan ja jatkaa matkaa seuraavana päivänä.
Muiden mennessä majoittumaan, jäivät Ville ja Jani vielä korjaamaan bussia. Apua he saivat paikalliselta bussimekaanikoksi itsensä esitelleeltä kaverilta. Ehdin vilaukselta nähdä kun mahakas kaveri sujahti tottuneesti bussin alle. Kaveri oli värkännyt liittimen pikaliimasta ja hiekasta sekä tupakan filtteristä. MacGyver-ratkaisu toimi, sillä bussi saatiin käyntiin ja paineet nousivat tarvittavan korkealle. Jani tilasi kuitenkin Suomesta tarvittavan osan Addis Abebaan, jossa bussi huolletaan kuntoon loppumatkaa varten.
Toivottavasti loppumatkan tiet ovat paremmassa kunnossa. En tiedä onko rasittavampaa istua kyydissä vai ajaa huonoja teitä. Joka tapauksessa kynnöspelloilla liikkuminen saisi jo riittää. Vanha rouvakaan ei tunnu kestävän moista höykkyytystä.
Tänään soi: Neil Young – My My, Hey Hey (Out of The Blue)
__
Bad luck driving day vol.2.
We had a plan to drive only 120 kilometers. First we had to get some diesel. It wasn’t easy to find a gas station and we did, electricity was out. We waited for a while and the power came back. We got the fuel and hit the road.
The road was as terrible as day before. Our average speed was about 20km/h. After driving about 40km we devided to have a coffee break. Just have a quick bite and continue. But Ajokki didn’t agree. She let all the pressures out. And without pressure nothing happens.
We had the same problem when we were driving from Durban to Cape Town. So Ville knew where the problem was. He almost got it fixed. The pressures went up and it looked like the joint will last, but then all the pressure came out again. We were stuck in Dila.
We took hotel rooms and guys continued to fix the car. They got help from local busfixer. He fixer the pressure system in MacGyver style by using glue, sand and tobacco filter. It worked and the bus is running again. Jani ordered the right kind of parts from Finland and parts are waiting for us in Addis Abeba. Hope the bad roads are now behind us!
