Ajokki vai Hajokki?

Heräsimme Megassa sunnuntaina kello viisi muslimien rukouskutsuun. Kutsu kajahti ilmoille sellaisella voluumilla, että olisi voinut luulla jonkun huutavan megafonilla korvaan. Onneksi ääni hiljeni nopeasti, ja pystyimme nukkumaan vielä muutaman tunnin.

Majapaikan suihkut eivät enää aamulla toimineet, joten ne jotka eivät illalla olleet jaksaneet käydä suihkussa, joutuivat suuntaamaan aamupalalle edellispäivän pölyt ihollaan. Aamupalaa menimme nauttimaan ravintolaan, josta olimme edellisenä iltana kysyneet neuvoja. Ravintolaa pyöritti siskokset, joista toinen puhui hyvää englantia. Hän myös vaihtoi meille rahaa, tosin melko huonolla kurssilla.

Istahdimme terassille aamuaurinkoon ja tilasimme syötävää. Naapurikaupasta kantautui paikallista musiikkia, kyläläiset vaelsivat kadulla osa iloisesti tervehtien, osa avoimen uteliaasti tuijottaen. Saimme eteemme yksinkertaiset peltilautaset, joilla oli tuoretta lämmintä leipää, sipulilla höystetty munakokkeli ja kuppi mustaa kahvia. Maut olivat todella kohdallaan! Lisäksi kahvi oli pehmeintä ja aromikkainta kahvia, jota olen vuosiin juonut. Kolmen hengen aamupala ja 4 litraa vettä maksoi yhteensä 114 birriä eli noin 5 euroa.

Kylän pikkulapset pyörivät Ajokin ympärillä, hihkuen faranji faranji eli ulkomaalainen ulkomaalainen. Jokainen halusi kätellä, osa pyysi rahaa, osa kyniä. Naurua ja ihmetyksen aihetta riitti. Kuulumisia vaihdettiin vaikka yhteistä kieltä puhuttiin kovin vähän. Jani kertoi, että hieman ennen lähtöä yksi pikkupojista oli kuiskannut hänelle ”This is Africa”. Liikuttavaa.

Tielle pääsimme kymmenen aikaan. Ehdimme innostua hyvästä tiestä, jonka ajattelimme jatkuvan pitkälle. Reilun sadan kilometrin jälkeen tie kuitenkin muuttui jälleen kynnöspelloksi ja eteneminen mateluksi. Tilanne ei miellyttänyt ketään.

Lauantain ratoksi meillä oli useampia tilanteita Ajokin kanssa. Ajaessamme pikkukylän läpi, Jani yhtäkkiä pysäytti auton ja huusi, että auto palaa! Salamana Kippari nappasi vaahtosammuttimen ja paineli ulos autosta kaikki muut kannoillaan. Onneksi tilanne oli väärä hälytys. Savunhaju tuli kylästä ja harmaana pöllyävä hiekka vain vaikutti auton moottorista tupruavalle savulle. Naureskelimme tilanteen olleen pakollinen Pikavuoron paloharjoitus, ja suoriutuneemme hätäpoistumisesta ennätysajassa.

Paljon emme ehtineet ajaa eteenpäin kun takarengasparin väliin jäi iso kivi jumiin. Kyseessä oli sama rengaspari, josta siirtoajolla Durbanista Kapkaupunkiin puhkesi sisempi. Kyläläiset kokoontuivat nopeasti auton ympärille, ja joka toinen oli auttamassa ja neuvomassa vaikka yhteistä kieltä ei ollutkaan. Murikan irrottua lähdimme jatkamaan matkaa pikkulasten juostessa paljasjaloin auton rinnalla.

Illan iloksi Ajokki hyytyi erääseen loivaan ylämäkeen. Ensimmäinen ajatus oli, että polttoaine loppui. Tutkiskelu ja laskeskelu kuitenkin vakuutti siitä, että diesel ei voi olla täysin loppu vaikkei sitä paljon jäljellä olekaan. (Polttoainemittarin toimimattomuus on yksi Ajokin monista pikkuvioista.) Varmuuden vuoksi varakannu tyhjennettiin tankkiin. Syytä tukehtumiseen etsittiin myös muualta. Jätkät irrottivat ilmansuodattimen, josta kopisikin punaista hiekkaa (Keniaa) varmasti parin kilon edestä. Näiden toimenpiteiden jälkeen matka jatkui. Kunnes pysähtyi taas.

Emme päässeet monta kilometriä eteenpäin kun vanha rouva alkoi jälleen nikottelemaan. Matkanteko loppui siihen. Aurinko oli juuri painunut mailleen ja pimeässä tienpäälle jääminen ei tuntunut hyvälle. Kyläläiset ympäröivät meidät jälleen nopeasti. Hetken tuumailtuamme Viihdepäällikkö hyppäsi avuliaan mopomiehen kyytiin, ja lähti jerrykannut mukanaan 5 kilometrin päässä sijaitsevaan Yirga Chefen kylään ostamaan menovettä.

Maksoimme reilun ylihinnan eli noin 2USD/ litra, mutta epätoivoinen tilanne vaatii epätoivoisia tekoja. Tankkauksen jälkeen Ajokki nikotteli vielä hetken, kunnes hyrähti käyntiin. Pojat arvelivat tankin olleen sen verran vajaa, että järjestelmään pääsi kertymään ilmaa. Toinen vaihtoehto on, että päivällä ostamamme diesel oli jotenkin epäkuranttia. Kolmas vaihtoehto on, että vika on jossain aivan muualla.

Matka jatkui Yirga Chefeen, jonne jäimme yöksi. Onneksi löysimme hyvän, siistin hotellin, sillä päivä oli jälleen kerran pitkä, pölyinen ja raskas.

Tänään soi: Lana Del Rey – Ride

__

Car trouble

We woke up when muslim prayer call started at 5am. It was very loud almost like it had been played straight to your ear. Luckily we were able to sleep little more.

We had very nice breakfast in a restaurant from were we had asked advice the previous night. Everything was in place. Food was simple but very tasty, from neighbor store we heard some local tunes and people were friendly. Morning sun made everything look amazing. The moment of travel happiness.

We hit the road around then. Local children surrounded the bus. They all wanted to see the faranji (foreigner). Before we left one of the little ones whispered to Jani´s ear ”This is Africa.”

First 100 km was very good. The road was almost new. But then the bad road started again. Rest of the day we were moving about 20km/h. Very frustrating!

We also had some car trouble. First Jani thought that the car was on fire. Luckily it was a false alarm. Then there was a big rock between the back tires. It didn’t break anything. It took about 15 minutes to get the rock out. In the evening Ajokki stopped moving. First we thought we were out of diesel. We put the spare canister to the tank. Guys also cleaned the air filter. It was full of Kenya. Ajokki started running again and we continued driving. Only to stop again after few kilometers.

This time Tuomas left to get diesel from near by village with help of local guy with a motorbike. He was able to buy diesel but the price was double than normal. We put the diesel to the tank but first the old lady didn’t say anything. After guys cleared the air from the fueling system, Ajokki started to run again. We spend the night in Yirga Chefeen.