Synkkiä pilviä aurinkoisena iltapäivänä

Viime viikonloppuisen sunnuntai-iltapäivän lämmin auringonpaiste helli Etelä-Amerikan pikavuoroetapin viimeisimpiä käänteitä kuuntelemaan kokoontunutta parikymmenpäistä joukkoa Helsingissä. Mainiosta säästä huolimatta palaverin aikana alkoi kuitenkin käydä ilmeiseksi, että horisonttiin oli, kielikuvaa käyttääkseni, kerääntynyt jo sangen synkkiä pilviä.

Mukaan ilmoittautuneita matkustajia nimittäin puuttui kuutisen kappaletta ja projektin linja-auto Ajokki Royalin laivaus Singaporesta Chileen piti lyödä lukkoon viimeistään kuluvan viikon puolessa välissä. Muuten autolle ei enää olisi sijaa aluksessa. Hankkeen taloudellinen yhtälö suhteessa aikataulumääreisiin näytti siis hyvin hankalalta.

Bussin siirtäminen vesiteitse mantereelta toiselle ei ole halpaa lystiä ja olisi tässäkin tapauksessa maksanut viisinumeroisen summan euroja.

Keskiviikkoiltana tilanne alkoi Ajokin osalta olla selvä. Kaksi tuntia, 59 minuuttia ja joitakin sekunteja kestäneen pikavuorokippari Jani Laineen kanssa käymäni erilaisia vaihtoehtoja kattavasti luodanneen puhelinpalaverin jälkeen oli ilmeistä, että bussi ei tule tänä syksynä Etelä-Amerikkaan lähtemään. Laivaus on yksinkertaisesti liian kallis, taikka matkustajia on liian vähän, kummin päin tilannetta sitten haluaakaan analysoida. Tästä ei päästy yli eikä ympäri.

Tosiasioiden tunnustaminen on tunnetusti viisauden alku. Koska vaihtoehto A piti tältä syksyltä hylätä siirryttiinkin siis välittömästi suunnittelemaan vaihtoehtoa B. Kenties Etelä-Amerikasta voisi ostaa tällaiseen matkaan sopivan linja-auton? Asiaa tutkittaessa kuitenkin alkoi selvitä, että ainakin Argentiina on autonostomaana ulkomaalaiselle haasteellinen.

Chilessä autokauppojen paperityö vaikuttaa helpommalta, mutta ei ole ongelmatonta sielläkään. Lisäksi bussit eivät ole Etelä-Amerikassakaan ilmaisia, eivätkä edullisemman kategorian sellaiset myöskään maailman parhaassa kunnossa. Suuria riskejä näyttäisi sisältyvän tähänkin vaihtoehtoon.

Kovasti epävarmuustekijöitä on siis ilmassa. Tästä huolimatta ainakin allekirjoittanutta Etelä-Amerikka vetää yhä kovin puoleensa, joten ehkä on aika siirtyä suunnitelmaan C. Eihän tuleen pidä ikinä jäädä makaamaan. Ja riittäähän noita aakkosia, suunnitelmille.

Teksti ja kuva: Tomi Tölli