Maanantaina 1. joulukuuta startti oli sovittu klo 12. Porukka kerääntyi korjaamolle, jonne bussi oli jätetty edellisellä viikolla. Tunnelma oli täynnä odotusta ja jännitystä. Pikavuorolaiset varailivat bussista paikkoja ja tutustuivat toisiinsa. Meitä on kaiken kaikkiaan 20 henkilön porukka, joista 6 on ensimmäistä kertaa kyydissä.
Pääsimme lopulta tienpäälle hieman yhden jälkeen. Lähdimme ajamaan kohti pohjoista valtatie numero 7 pitkin. Viihdepäällikkö Tuomas piti perinteisen ”tervetuloa Pikavuorolle”- puheen. Iggy Popin Passengerin soidessa taustalla kohotimme lähtömaljat.
Ensimmäisen päivän aikana taitoimme noin 250 kilometriä. Illan tullen jäimme yöksi Clanwilliam- nimiseen pikkukaupunkiin. Saimme neuvoteltua majoitukseen ryhmäalennuksen, joten yölle kertyi hintaa alle 15e per henkilö. Kaksi matkustajista nukkui bussissa säästääkseen rahaa. Samalla kundit vahtivat bussia, sillä jouduimme jättämään sen pääkadun varteen. Vietimme iltaa hotellin takapihalla poltellen nuotiota, katsellen tähtitaivasta ja pohtien ensimmäisen päivän tunnelmia.
Toisena ajopäivänä lähdimme liikkeelle kahdeksan aikaan aamulla. Lähtö oli kohdallani lentävä, sillä nukuin lähes pommiin. Heitin kamat pikapikaa kasaan ja kävin nopeasti kauhomassa vettä päälleni vesipullosta askarrellulla kuupalla. Huoneessamme ei nimittäin ollut suihkua, vaan brittityyliin amme ja kaksi hanaa. Erikoisiin pesuolosuhteisiin saa lienee reissun edetessä tottua muutenkin.
Matkan jatkuessa kohti pohjoista ajoimme Vredendalin pikkukaupunkiin. Paikka sijaitsee viinintuotantoalueella ja mekin suuntasimme tutustumaan erääseen alueen viinintuottajista.
Kohteeksemme valikoitui Namaqua Wines, eräs alueen suurimmista tuottajista. Die Keldery– nimisessä ravintolassa oli yksityistilaisuus, mutta onnistuimme kuitenkin järjestämään porukalle maistelutilaisuuden. Tilan edustaja kertoi meille viineistä ja alueen viinintuotannosta, jonka jälkeen saimme maistella tuotteita.
Vuonna 1968 perustettu Namaqua Wines osoittautui yhdeksi suurimmista bulkkituottajista. Tuottajan tienestit tulevat pääsääntöisesti boksiviineistä, joihin rypäleet kerättään alueen tarhureilta. Tuotannossaan he käyttävät moderneinta viininvalmistusteknologiaa.
Viineistä myös maistoi sen, että kyseessä oli massatuotantojuomat. Suurin osa oli makuuni liian raakoja, nuoria ja kehittymättömiä. Punaviineistä onnistuin löytämään yhden miellyttävän, ja ostinkin sitä muutaman pullon. Vaikka viini oli voittanut kultamitalin kansainvälisessä Michelangelo – viinikilpailussa, ei hinta päätä huimannut. Pullolla oli hintaa 65 randia eli noin 4,50 euroa.
Lähdimme etenemään lähemmäs Namibian rajaa hilpeissä tunnelmissa. Yöksi pysähdyimme Springbok- nimiseen kaupunkiin, jossa osa pikavuorolaisista jatkoi iltaa kaupungin yössä osan vetäytyessä nukkumaan hyvissä ajoin.
___
Pikavuoro in Africa has finally started!
On Monday the 1st of December we gathered to the Tireshop where we had left the bus almost a week before. Everybody was excited and also felt little anxious to get on the road.
Start was schedulet to be at noon, but eventually we hit the road little after 1pm. The Master of Entertainment Tuomas kept his legendary ”Welcome to Pikavuoro”-speach and we toasted for the great adventure that is ahead of us.
On our first day on the road we drove about 550 kilometers and spet the night at small town called Clanwilliam. In the evening we sat by the bondfire and talked about feelings after first day and expectations toward the journey.
Second day we hit the road early because we wanted to visit a wineyard. We ended up going to Namaqua Wines. We had a winetasting. Namaqua is one of the biggest producers in the area and they use modern technology in their winemaking. Their best selling products are the back in a box-wines.
I didn´t really like their wines. Most of them where too young and raw for my taste. Only one of the red wines was good for my taste. But others did like the wines. And even I wasn´t too keen, I still bought couple of bottles of that good pinotage.
We drove couple of hundred kilometers and ended up spending the night in a small town called Springbok. Some continued their evening in a local pub, and others, like me, just went to bed.
Hyvää Itsenäisyyspäivää sinne Afrikan mantereelle 🙂