Ke 25.3.2015, Mersin (TR)
”Samperi kun ei millään jaksaisi näitä papereita kun tuo Afrikkakin painaa vielä päälle. Ei millään.” Tällaista viestiä sain vielä eilen iltapäivällä Mersinin sataman tullivapaalta alueelta Turkissa, jossa pikavuorokippari Jani Laine koitti toista päivää tullata Egyptistä laivattua ajopeliään sisälle maahan. Tilanne oli jälleen kerran sekava, eikä ollut lainkaan selvää olivatko auton dokumetit kunnossa vai eivät. Yhteistä kieltä satamahenkilökunnan kanssa ei ollut. Papereita kiikutettiin edes takaisin ja kippari allekirjoitti kymmeniä lippuja ja lappuja joista useimpien lopullinen funktio jäi epäselväksi. Leimoja lyötiin.
Rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että pieniä ongelmia papereiden kanssa olikin. Egyptissä meitä oli maksua vastaan auttanut kaksikin tahoa, joiden piti periaatteessa hoitaa puolestamme kaikki vaadittava paperityö. Ei näemmä silti onnistunut se.
Egyptin laivausfirmasta nimittäin kyseltiin edelleen maakohtaista bussin tulliasiakirjaa eli carnetia. Oli selvinnyt, että meidät maahan sisälle auttanut ”fikseri” Mohammed – mies, jonka pitkä ja tumma varjo ylettyy näemmä Välimeren toiselle puolelle asti – oli hankkinut meille Saudi-Arabian dokumentin, ei Egyptin vastaavaa sellaista. Tämän, siis ilmeisesti väärän, asiakirjan olivat viranomaiset Aleksandrian satamassa lopulta takavarikoineet. Nyt huolitsija Egyptissä halusi välttämättä paperin, jota meillä ei siis ikinä ollut ollutkaan. Luojan lykky oli, että asia havaittiin vasta kun bussi oli laivassa matkalla Turkkiin. Sen pysäyttäminen Egyptistä käsin oli tässä vaiheessa mahdotonta. Hyvä. Kerrankin tuuria.
Kaksipäiväinen paperinpyöritys tuotti kuin tuottikin lopulta tulosta eilen illalla eivätkä Egyptin epäselvyydet onneksi Turkkiin asti heijastuneet. Aurinko oli jo laskeutunut kun monessa mukana ollut, lähes 30-vuotias linja-auto Ajokki Royal ajettiin menestyksellisesti ulos sataman portista ja Turkin tieliikenteeseen. Pieniä vahinkoja ja kolhuja auto oli laivauksen aikana saanut, mutta mikään elntärkeä tai suuri asia ei ollut rikki. Lisäksi se piti jälleen käynnistää kaapeleiden avulla, akut nimittäin olivat taas tyhjät, aivan kuten ne ovat olleet jokaisen aiemmankin merimatkan jälkeen. Mutta silti: bussi liikkui!
Tämä oli jo suuri voitto. Kyllä tästä vielä Suomeen selvitään, matkaahan ei ole kuin viitisentuhatta kilometriä ja se ei sisällä enää tutun ja turvallisen Helsinki – Talinna -lautan lisäksi minkäänlaisia laivauksia tai muuta erityisjärjestelyjä vaativaa. Edessä on siis käytännössä pelkkää maantietä, ja maantiehän ei ikinä ole ollut Ajokille – eikä sen puoleen kippari Laineellekaan – ongelma. Maantien kanssa tullaan kyllä toimeen.
Pysykää kanavalla. Tarina jatkuu myöhemmin.
—
Euroopan Pikavuoro starttaa Istanbulista sunnuntaina 5.4. Jos haluat mukaan tälle ikimuistoiselle, Pikavuoro maailman ympäri -projektin viimeiselle etapille ota heti yhteyttä kippari Jani Laineeseen osoitteessa pikavuorobangkokiin@gmail.com. Paikkoja on vielä jäljellä. Tervetuloa mukaan!
