La 28.3.2015, Mersin (TR)
Asiat etenevät. Olemme yhä Mersinissä ja viimeksi kuluneet päivät ovat kuluneet Ajokin siistimiseen ja erilaisiin korjaustoimenpiteisiin. Täytyy todeta, että Turkissa korjauksien näkökulmasta tarkasteltuna homma näyttää toimivan selvästi paremmin kuin Afrikassa. Kippari Jani Laineen netistä löytämä raskaan kaluston korjaamo ei paikan päällä kovin hääviltä näyttänyt, eikä meillä – taaskaan – ollut yhteistä kieltä haalarimiesten kanssa, mutta asiat kuitenkin etenivät yllättävän helposti ja ilman säätämistä taikka väärinymmärryksiä. Tekijämiehiä.
Menimme paikalle ensin jalan, ilman bussia. Keskustelua käytiin googlen kääntäjän avulla sekä piirtämällä eriaisia kuvia. Yksi merkittävimmistä ongelmista jo Afrikassa oli bussin vuotava paineilmajärjestelmä. Lähes kaikki bussissa toimii paineilmalla, joten jos putkistossa on reikä, ei mikään toimi eikä autoa saa edes liikkeelle. Näinhän meille kävikin Etiopiassa, jossa eräs ilmaliitin hajosi ylllättäen päästäen koko systeemin paineet pihalle. Matkanteko loppui siltä päivältä siihen. Tuolloin avuksi tuli lopulta paikallinen bussimekaanikko, joka korjasi hajonneen putkiliitoksen pikaliiman ja hiekan seoksesta tekemällään massalla sekä tupakantumpista repimillään kuiduilla. Viritys ei ollut tiiviydeltään kunnon liittimen veroinen, mutta kesti lopulta tänne asti.
Siispä ensimmäisenä korjauslistalla olivat paineilmajutut. Kääntäjän ja kaaviokuvien lisäksi ongelman selittämitä edesauttoi korjaamon pihalla seissyt avattu kuorma-auto, jonka tekniikka oli hyvin samankaltaista Ajokin kanssa. Rekan alustasta oli helppo esitellä vastaavia putkia joissa vika piili. Korjaamon pomomies nyökkäili leukaansa hieroen, soitti puhelun ja pyysi meitä odottamaan. Kohta paikalle kurvasi vanhalla autollaan ilmeisesti paineilma-asioiden erikoismies, jonka kyydissä pääsimme parin kilometrin matkan bussille. Mies ei pahemmin jahkaillut vaan ryömi heti bussin alle. Parin tunnin operoinnin jälkeen rikkinäiset liittimet oli vaihdettu. Sangen tehokasta. Eikä bussia edes tarvinnut fyysisesti ajaa varsinaiselle korjaamolle.
Auton sähköjärjestelmissä on myös ollut monenlaista pikkuvikaa. Tämäkin järjestyi kätevästi, sillä bussi parkkeerattiin huoltoasemalle joka näemmä on myös jonkinlainen rekkojen säilytys- ja huoltoalue. Raskaan kaluston pesulan lisäksi täältä löytyi myös autosähköliike. Rähjäinen ja elämää nähnyt hökkeli ei ollut ulkonäöltään kaksinen, mutta homma toimi jälleen. Ajokin kehnossa kunnossa olleet äärivalot vaihdettiin vikkelästi ja viallinen tuulilasinpyyhkijöiden moottori irroitettiin ja hävisi johonkin huollettavaksi.
Siivousoperaatiot jatkuivat myös. Bussin ulkopesu kävi kätevästi rekkapesulassa, mutta sisäosat tarjosivat – ja tarjoavat yhä – suuremman haasteen. Afrikan punaista pölyä on nimittäin edelleen kaikkialla ja henkilökohtaisesti epäilen, saako sitä ikinä siivottua auton jokaisesta kolosta pois. Auto voi näemmä lähteä Afrikasta, mutta nähtäväksi jää lähteekö Afrikka ikinä autosta.
Tällä hetkellä meitä on Mersinissä kolme. Allekirjoittaneen ja Janin lisäksi paikalla on Afrikassakin mukana ollut Jenni. Mikäli kaikki sujuu odotetusti eikä mitään merkillistä ilmene, lähdemme Mersinistä kohti Istanbulia joko huomenna sunnuntaina tai viimeistään maanantaiaamuna. Matka on pituudeltaan noin tuhat kilometriä ja tullemme ajamaan sen yhden pysähdyksen taktiikalla, eli kahdessa päivässä.
Pätee tuo vanha viisaus siellä jotta moni on kakku päältä kaunis. Tarkoittaa noita korjaamisfirmoja. Siellä kun ei ilmaston tähden tarvi olla lämmitettäviä halleja, eikä halleja yleensäkään, niin ei niitä sitten kans ole. Ja nuo pappararaiset on nähneet kaikensortin vikoja ja oppineet niitä remppaamaan. Eikä vaan vaihtamaan uutta autonpuolikasta tilalle kuten joissain maissa tehtäneen.
Kaikki miehet jotka näyttävät papparaisilta eivät ole ollenkaan niin iällä mitä äkkipäätä luulisi. Joskus ”nuorena” kun kävin Kyproksella useinkin ja olin vähän kreikkaa opiskellut tuli silloin tällöin tuo ikäkysymys puheeksi ja joka kerran hämmästyin. Mietittiin sitten kavereitten kanssa, että kai se on tuo vesipula, pöly, auringonpaiste ja tupakka joka yhdessä vaiheessa tekee niistä komeista nuorista miehistä papparaisia. Sitä väli-ikää kun ei paljonkaan näkynyt, kreikkalaisissa ja sama turkkilaisissa.
Juu, Suomessa taitavat monet asiat olla tavallaan kehittyneet liiankin pitkälle. Esimerkiksi mekaanikko ei taitaisi ihan noin vain lähteä ”kotikäynnille”. Afrikkaan verrattuna Turkki on ehkä hyvänlainen kompromissi. Osataan vielä soveltaa eikä tehdä asioista liian hankalia, mutta hommissa on kuitenkin silti tietynlainen järjestys.
Papparaisiin tai papparaistumiseen turkkilaisissa ja muissa Välimeren ihmisissä en rohkene ottaa minkäänlaista kantaa.
”Oto elektrik” näyttää siltä, että sen edestä istumasta puuttuu vain Härski Hartikainen ja Sörsselssön. Härskin ja Sörsselssönin touhut yleensä menivät miten menivät, mutta Turkin äijät ovat tosiaan tekijämiehiä. Suomessa tällaiset pikkupajat alkavat olla jo historiallisia harvinaisuuksia.
Kas vain, niinpäs puuttuvatkin. Ensivaikutelma turkkilaisista korjaajista on tosiaan ollut hyvä. Eivät hötkyile, mutta saavat aikaiseksi. Tai ehkä juuri siksi saavat aikaiseksi.
Enpä muista itsekään ihan tällaisia pajoja Suomessa nähneeni. Tietysti ilmasto on toki paljon haastavampi. Ja lieneeköhän korjaamotoimintakin aika lailla keskittynyt ja ketjuttunut Suomessa, kuten kauppa yleensäkin. Eikä se taida aina hintoja laskea…
Tulipa hyvä mieli kaikista jutuista ja kuvista :))
Kiitoksia, mukava kuulla jos näin kävi. Ehkä tästä vihdoin tänään päästään jopa liikkeelle.
Voi kun joskus saisin olla mukana 🙂
Vielä mahtuu! Lähtö on vasta ensi sunnuntaina ja mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät, ihan ilman ropauksia ei Saloon asti selvitä, vaikka aika monta pikkuvikaa Mersinissä saatiinkin korjattua.
Hienoa että matka lähtee liikkeelle. Autokin selvisi laivauksesta hyvin. Täällä kotona ainakin pelkäsin pahempaa. Havaintoja blogista juuri luin että päivität tätä enemmän. Seuraan silti molempia.
Hesarin uutisen mukaan Turkissa on laaja sähkökatkos. Näkyykö se sinulle.
Näkyipä hyvinkin se sähkökatko täällä. Pilasi aika lailla päivämmekin ja siirsi taas kerran lähtöä. Tieveron maksamisesta paikallisessa pankissa ei tullut mitään kun sähköt hävisivät lähes koko päiväksi. Muihinkin pikku juttuihin sähköttömyys vaikutti haittaavasti, joten ehkä huomenna sitten vihdoin ja viimein liikettä.
kiitos kivasta illasta sain paljon valaistusta miten Bussi toimii ?? kiitos
Vaiko oikeammin siitä, miten se ei toimi..? Kiitoksia itsellenne, oli mukava kuulla Turkissa asutelevien Suomalaisten näkemyksiä Turkki-jutuista. Mukava ilta oli!