Vettä satoi, kun lähdimme ajelemaan Almatystä kohti Biskekiä, Kirkestanin pääkaupunkia. Maisemat muuttuivat miltei heti, kun pääsimme kaupungista ulos. Aakeat laakeat muutuivat kumpuileviksi ja vasemmalla puolella siintelivät vuoret. Rajalla jouduimme raahaamaan kaikki tavaramme läpivalaistavaksi, mutta pääsimme kohtuullisen helposti läpi. Kirkestanin puolella meitä odotti opas, erittäin hyvin englantia puhuva iloinen Java.
Kirkestanin puolella näkyi isoja lammas ja lehmälaumoja ja toki hevosiakin. Pääsimme majoittumaan hyvissä ajoin iltapäivänä hotelliin, jonka lähellä oli viime vuonna avattu Asia Mall. No, se oli samanlainen, kuin muutkin vastaavat ympäri maailmaa.
Biskekissä asuu noin miljoona asukasta, joista noin 70 prosenttia on kirkiiseja. Valtauskontona on islam. Kirkestanilla on erittäin hyvät vesivarat ja siksi sähkön hinta onkin erittäin edullinen.Talous nojautuu kuitenkin vielä melko pitkälle maatalouteen.
Palkkataso on kaupungeissa 400 odollarin paikkeilla, mutta maaseudulla se voi olla vain noin 100 – 150 dollaria. Kaupungeissa vuokrataso on erittäin korkea verrattuna palkkatasoon eli noin 300 – 400 dollaria kuussa. Melkoisen mahdoton yhtälö kaikenkaikkiaan.
Pieni osa kirkiiseista on nomandeja, jotka ovat paimentolaisia ja muuttavat paikasta toiseen. Aiemmin he asuivat ympäri vuoden jurtassa, mutta nykyään nomandit muuttavat talveksi omakotitaloihin ja keväällä jälleen vuorille jurttaan. Jurtan kokoamiseen ja purkamiseen menee parisen tuntia, joten on helppo muuttaa. Mongolian ja Kirkestanin jurttien erona on lähinnä korkeus.
En sitten tiedä, onko totta vai tarua, mutta kun aamulla teurastetaan lammas, se laitetaan satulan alle, ratsastetaan päivä ja liha onkin mureutunut erinomaiseksi ja se voidaan paistaa iltanuotiolla.
Myös hevoskilpailut, jossa lampaan raadosta kilpaillaan hevospoolon tapaan, on suosittu urheilulaji.
Eräs kirkiisien vanhoista tavoista on morsiamen ryöstö. Se kiellettiin lailla 2016 ja siitä seuraa rangaistus. Mutta kuitenkin sitä tapahtuu vieläkin. Morsian ryöstetään ja viedään uuden perheensä luo, jossa hänen päähänsä laitetaan valkoinen liina, jos hän antaa laittaa sen eikä ota pois, niin hän on suostunut avioliittoon. Tässähän ei ole kyseessä vain morsiamen tahto vaan perheen maine ja kunnia.
Aamupäivällä kuulimme kirkestanilaisten verisestä historiasta ja kävimme tutustumassa kansallissankareiden muistomerkkeihin ja erilaisiin patsaisiin.
Iltapäivällä lähdimme 40 kilometrin päähän Ala Archan luonnonpuistoon. Aurinko paistoi lähes pilvettömätä taivaalta ja leikkisät oravat tekivät tuttavuutta. Turistit olivat varmastikin hellineet niitä aiemmin.
Biskek kaupunkina ei liiemmin säväyttänyt, mutta ympäröivä luonto oli kaunis.
