Amerikan etapilta raportoivat vuorotellen kippari Jani Laine sekä Pikavuoron matkustajat. Tällä kertaa terveisiä tien päältä kertoo Simo.
Tennesseen osavaltion puolelle tultaessa tienvarsikyltit ilmoittivat että sakot roskaamisesta ovat aiempien parin kolmensadan taalan sijaan nousseet 1500 – 3000 dollariin. Nyt ollaan suuren rahan lähteillä. Hieman Memphisin eteläpuolella kurvasimme Interstate 55 tieltä sivuun Elvis Presley Boulevardille. Heartbrake-hotellin sinisen kyltin takaa käännös oikealle ja olimme perillä.
Jani osti meille liput ja puolen tunnin odottelun jälkeen jatkoimme pikkubussin kyydillä parisataa metriä Gracelandin kartanon pääovelle. Kaikille tabletit kaulaan roikkumaan, kuulokkeet korville ja jonossa sisään. Olohuone, ruokasali ja keittiö, jossa on jopa teevee. Esittely tiesi kertoa että talossa on yhteensä 14 televisiota. Jatkoimme matkaa vielä muutaman huoneen kautta alakerran kapeisiin portaisiin. Alaspäin mennessä tasapaino alkoi heittää kuin Linnanmäen Vekkulassa. Syynä lienee se että portaikon seinät ja katto on tehty peileistä. Alakerrasta löytyi kankailla verhoiltu biljardisali ja keltanahkainen baarihuone. Mediahuoneessa on kolme televisiota ja videoprojektori.
Matka jatkui puutarhan läpi seuraavan talon toimistoon. Kaikista huoneista löytyi lisätietoa ja kuvia yksityiskohdista tabletilla. Seuraavassa rakennuksessa on vaatekokoelma Elviksen siviilielämästä: hääpuku ja armeijauniformu sekä paljon muuta. Pitkän käytävät seinät ovat täynnä kultalevyjä, joita on kertynyt yli 150 kpl. Yksi suuri huone on täynnä Elviksen esiitymisasuja ja keikkajulisteita.
Kierroksen lopuksi päädyimme puutarhan takaosaan. Suihkulähteen takana turistien jatkuva virta hidastuu kun tullaan pienen hautausmaan kohdalle. Elvis lepää siellä kivipaaden alla läheistensä vierellä. Vaikuttavaa.
Palasimme lähtöpaikalle, jossa on näyttely Elviksen omistamista autoista. Kuuluisin niistä on vuoden 1955-mallinen pinkki Cadillac Fleetwood 250, joka kuului Elviksen äidille. Siellä on myös moottoripyöriä ja yksi John Deere -traktorikin on päässyt esille. Alueen toiselta reunalta löytyy kaksi yksityiskonetta, joihin pääsee myös sisälle. Niiden sisustus ei ole sama kuin Finnairin koneissa.
Kartano on elämys. Kolmen tunnin kierroksen aikana saimme seurata Elviksen tietä Tupelon pikkukaupungin pojasta Las Vegasin lavoille aina viimeiseen leposijaan saakka. Tunnelmaa latisti ympäri aluetta sijoitetut lahjatavaramyymälät joiden läpi oli pakko kävellä kierroksen aikana. Elviksen nimellä myydään lähes mitä vaan reiluun ylihintaan. Elvin on bisnes ja varsin hyvä sellainen: väkeä riittä jonoiksi asti ja kauppa käy. That’s All Right Mama – vaan olisikohan Elvis itse tahtonut käyvän niin.
