Amerikan etapilta raportoivat vuorotellen kippari Jani Laine sekä Pikavuoron matkustajat. Tällä kertaa terveisiä tien päältä kertoo Sanna.
Aamulla suunnistimme kohti Johnson Space Centeriä, joka suurelle yleisölle on tutumpi Nasana. Sisään pääsimme vasta kymmeneltä. Suurin osa porukasta suunnisti suoraan kiertoajelulle, jonka aikana pääsi tutustumaan valtavan kompleksin ulkoalueisiin sekä näkemään eri rakennuksia, tosin vain ulkoapäin. Kierroksen loppupuolella pääsimme jalkautumaan Rakettipuistoon. Puiston ulkoalueella oli erilaisia moottoreita nähtävänä josta huomasi kuinka tekniikka on kehittynyt vuosien varrella. Samaten ulkona oli myös pari miehittämätöntä rakettia sekä kävelysilta, jota pitkin astronautti kävelevät juuri ennen laukaisua.
Hallissa sisällä oli koko komeudessaan Saturn V -raketti. Raketti yllätti suuruudellaan vaikka pieneksi en sitä luullut alun perinkään. Raketin avulla oli kuvattu laukaisun eri vaiheet, mitä missäkin kohtaa ”tippuu” pois. Lisäksi hallissa oli jokaiselle Apollo lennolle oma seinänpätkänsä jossa oli tärkeimmät lennon speksit.
Juna-ajelun loputtua pääsimme takaisin varsinaiseen vierailukeskukseen, jossa kävimme katsomassa elokuvan, joka kuvasi lyhyesti avaruusmatkailun historin J.F.K:n kuuluisasta puheesta tähän päivään ja tulevaisuuteen. Nasa ei myöskään ole unohtanut henkilöitä jotka ovat uhranneet henkensä tavoitteiden puolesta. Heitä kunnioitetaan ja pidetään suuressa arvossa.
Aikaa Nasasta olisi saanut kulumaan vaikka koko päivän, ellei enemmänkin. Meidän piti lähteä jo kolmen tunnin kiertelyn jälkeen, joten paljon jäi näkemättä. Matkan pitää edetä. Valitsimme maisema reitin joka muotoili Meksikonlahden rantaa.
Alkuperäinen tavoite oli ajaa New Orleanssiin, mutta aika hupeni johonkin. Siitä syystä suunnitelmiin tuli muutos ja majoittauduimmekin yhdeksi yöksi Jenning -nimiseen pikkukaupunkiin Lousianassa.
