Amerikan etapilta raportoivat vuorotellen kippari Jani Laine sekä Pikavuoron matkustajat. Tällä kertaa terveisiä tien päältä kertoo Pirkko.
Taas on päivä uus, silmät auki siis komppaniassa herätys, käytävältä kajahtaa, kun Raicca ääntänsä avaa. Tänään myöhästytty ei, aamupalalta nimittäin. Töpseli seinään ja tsaikka porisemaan. Pimeälle taival näyttää, kun kello vasta kuutta käy. Mutta pian taivaan ranta punertuu, kun Pikavuoroporukka matkaan sonnustuu.
Niagara Falls, Niagara Falls suuntana matkan Torontosta kun lähdettiin. Onko pitkä matka, matka on pitkä.
Joko Helinä sai kuvan, näkikö Pirkko okay, voidaankin jatkaa matkaa. Ei sentään…
Pöytäkallioilta joki vettä pukkaa, koskena vyöryy, kuohuaa. Pauhaa, pauhaa, jylisee suihkuna, höyrynä ilmaan kaikkoaa. Mistä kummasta tuota vettä piisaa
Niagara Falls on myös kaupunki. On näkötorni, maailmanpyörä ja iltatori. Puistoa monta ja museoita. Vahamuseon rokkistaratkin saaneet.
Ja Amerikka toiselta rannalta siintää. Sinnehän matka jatkuu, kun kuvat on otettu, näkötorniin kiivetty. Laivalla suihkussa-putouksen juurella käyty.
Tullimies tiukkana kyseli mistähän kotoisin mahdat olla. Auton avaimetkin talteen otti. Vielä kurkisti auton perälle. Oven kiinni paukautti ja passinipun kuskille tyrkkäsi. Mänkeetehän siitä…
Raican hopea-auto perästä tullihin kiisi… Musta mersu tullista päästyään kunniakierroksen, Amerikan Niagarassa pyyhältää. Kaikki kolme autoa eri teitä kuljeksi ja vasta Bataviassa toisensa tapasi. Halki järvien jokien ruskametsien, niittyjen, kumpujen auringon noususta auringon laskuun matka taittui Horseheadsiin.
Mustassa mersussa orkesteri soitti, pullon korkki narskahti. Tölkin kansi poksahti. Onko meillä mukavaa? Mukavaa onko meillä? On…
Komea sateenkaari.