”En mä yleensä stressaa, mutta…”

Kipparin ääni särisee ja suhisee, linja maailman toiselle puolen ei ole oikuton. Silti sanoista paistaa paitsi suihkunraikkaus myös itsevarmuus.

– Ajokki on nyt 85-prosenttisesti valmis. Ilmastointi pelittää, alusta on valmis ja maalauskin on hyvällä mallilla. Seuraavaksi tehdää vielä hiukan koritöitä ja leikitään sähköjen kanssa. Lauantaina on tarkoitus viedä bussi testiajolle, Jani Laine summaa korjaamokuulumisia.

– Ei siitä mitään luksusbussia tule, muttei ole tarkoituskaan. Videoita en ala asentelemaan, maisemat on kuitenkin sitä luokkaa, että matkustajien pitäisi viihtyä. Pari ikkunaakin menee vaihtoon, eli ulos myös tällä kertaa näkee.

Vaikka korjaamohommat ovat sujuneet jopa toivottua rivakammin, viranomaisvenkurat työllistävät Jania. Matkatoimistojen ja byrokraattien kanssa väännetään vielä Ajokin luvista.

– Kiinalaista meininkiä, Jani kuittaa ja jatkaa: onneksi tässä on vielä pari kuukautta aikaa ennen Kiinan rajaa. Siihen mennessä hommat saadaan toki selvitettyä.

”Kiinalaiseen meininkiin” on törmätty myös viisumihakemusten yhteydessä. Yhdeltä matkustajalta ensimmäinen hakemus yllättäen hylättiin, mutta toisella kerralla lähetystö heltyi maahantuloluvat kuitenkin myöntämään.

Keskeneräisistä säädöistä huolimatta Laineen katse on tiukasti tulevassa. Pikavuoro Koreaan on kaiken nähneelle kipparillekin uusi aluevaltaus.

– Eniten odotan uusia teitä ja mageita reittejä. Kiinan itärannikko on mahtava, siellä en ole ennen ajellut, ja Koreakin on mulle täysin uusi maa. Thaimaa, Kambodža ja Laos ovat taas tuttuja ja takuuvarmasti siistejä paikkoja.

– Myös mukaan lähtevä porukka vaikuttaa tosi lupaavalta. Uusia ihmisiä on paljon, mikä on aina mukavaa, mutta mukaan mahtuu myös sopivasti vanhoja konkareita, jotka varmasti auttavat ensikertalaisiakin pääsemään pikavuorofiilikseen.

Janin omat fiilikset ovat sen sijaan vielä jokseenkin kaksijakoiset.

– Fiilis on levoton. Haluaisin jo korjaukset pakettiin, enkä enää jaksaisi näperrellä. Melaka alkaa tulla korvista ulos, ja unet täyttyvät korjaamojutuista. En mä yleensä stressaa, mutta tämä matka on vähän eri juttu. Kyseessä ei kuitenkaan ole ihan mikään Ruotsin-risteily.

Niin, peruspakettimatkalle eivät lähde matkustajatkaan, mutta kuskilla on edessään vielä hieman pitkäkestoisempi koettelemus. Kotiin Janin on tarkoitus palata nimittäin vasta vuonna 2014 – tietysti Ajokki Royalin kanssa.

– Senkin takia ajateltavaa on niin paljon. Nyt alkava Korean-etappi on samalla valmistelua Amerikan-pätkää varten. Amerikoissa pitäisi sitten hoitaa kuntoon suunnitelmat Afrikkaa varten, maalailee kippari.

– Nyt ollaan Melakassa, jouluna mennään Laosissa ja vuodenvaihteeksi pitäisi ehtiä Kiinaan. Juhannuksena onkin sitten tarkoitus paistella makkaraa Alaskan Dead Horsessa, Jani selventää lyhyen aikavälin suunnitelmiaan.

Ensin vuorossa on kuitenkin Korea. Tai oikeastaan Malesia, Thaimaa, Kambodža, Laos, Kiina. Ja sitten Korea.

Eiköhän siinäkin näin alkuun tekemistä riitä.

P.S. Blogin vetovastuu siirtyy ensi viikolla uudelle pikavuororeportterille, Mirkalle. Nyt on aika vaikuttaa: mitä on liikaa, mitä liian vähän? Mitä toivot blogilta Korean-matkaa silmällä pitäen?