La 18.4.2015, Ljubljana (SLO)
Lauantai oli Zagrebissa sadepäivä. Pitkästä aikaa. Sää onkin suosinut meitä lähes koko viimeisen viikon, mutta se näemmä muuttui heti kun siirryimme Kroatian rannikolta sisämaahan. Zagrebiin saavuttuamme hajaantuivat pikavuorolaiset useampaan majoitukseen ympäri kaupunkia, jossa pidämme siis kolmen yön tauon. Osa porukasta oli aikeissa vuokrata auton ja lähetä kiertelemään pääkaupunkia ympäröivää aluetta sillä, osa taasen aikoi junailla naapurimaan pääkaupunkiin Sloveniaan.
Huonon sään vuoksi moni matkalainen muutti kuitenkin tänään suunnitelmiaan ja päätti siirtää junamatkailun huomiseksi. Itse päätin silti suunnata Sloveniaan jo tänään, ja niinpä hyppäsinkin junaan Zagrebin päärautatieasemalta alkuiltapäivästä. Matka vie noin kaksi ja puoli tuntia ja edestakainen lippu maksoi 201 kunaa eli noin 27 euroa. Ljubljanaan lentää tänään myös uusi matkustaja, Australian pikavuorollakin mukana ollut Risto, joten seuraakin on luvassa. Tarkoituksemme on palata Zagrebiin jossain vaiheessa huomenna.
Juna toi mieleen muistoja. Vaunut olivat nimittäin osastollista tyyppiä, tällä kertaa kuuden istuttavia sellaisia. Toisessa reunassa vaunua on käytävä, joka on erotettu vaunuosastoista liukuovella. Kovin tuttua. Tällaisissa matkustelin aikanaan paljon ympäri Eurooppaa ja lienen viettänyt yhteensä viikkoja samankaltaisissa kopeissa eri puolilla vanhaa mannerta. Tällainen perieurooppalainen perusjunamatkailu olikin minulta lähes unohtunut, nykyään kun niin monet junat ovat erilaisia varauksen vaativia, lähes lentokonemaisia kulkuvälineitä. Tylsää. Zagerbista Ljubljanaan kulkevaan junaan ei paikkalippua tarvinnut varata ja vaunun käytävillä on liikennettä ja elämää. Jos sää olisi parempi, käytävän liukuikkunan voisi vetää alas ja nojautua osin ulos ihmettelemään ohitse kulkevia maisemia ja haistelemaan ilmaa. Näin ne junat pitää järjestää. Perinteisesti.
Slovenian rajalla tarkastettiin passit, niin kahden EU-maan välinen raja kun olikin kyseessä. Enpä muista, milloin passiani olisi tutkittu yhtä tarkasti. Rajapoliisi syynäsi matkustusasiakirjaa monta minuuttia, tarkistaen jopa hologrammit luupilla. Mitään huomautettavaa kaveri ei kuitenkaan passini tunnisteista löytänyt. Matkatavaroitakaan ei tullimies tutkinut vaikka kysyikin, jotta tuoko on sinun ja onko siellä mitään erikoista. ”Just the basic stuff” riitti tällä kertaa vastaukseksi.
Sivumennen sanoen myös passintarkastusprosessi palautti mieleeni aiemmat eurooppalaiset junamatkani. Niin tuttua tämäkin. Juna hidastaa raja-asemalle, ulkona seisoskelee suuri ryhmä virkapukuisia poliiseja ja tullimiehiä jalkaa vaihtaen. Käytävän ovi vedetään auki ja matkustajaa tervehditään paikallisella kielellä, lauseella, josta ei tunnista kuin jonkinlaisen passport-johdannaisen sanan. Paljon ramppausta ja ääniä. Käytävän ovi on auki koko pysähdyksen ajan ja vaunuosaston aiempi seesteinen rauha on mennyttä. Lopulta viranomaiset poistuvat junasta, mutta pysähdys tuntuu silti kestävän tämänkin jälkeen ikuisesti, varmaan paljon pidempään kun se oikeasti kestään. Loputa vaunun ulko-ovien pamahdus kiinni ja vihellys pilliin. Juna liukuu hitaasti kiihdyttäen pois asemalta, kohti määränpäätään. Rauha palaa vaunuun ja matka jatkuu.
No mutta, juna-aiheiset maalailut ja fiilistelyt sikseen. Täällä siis ollaan, Ljublijanassa, huomenna taas Zagerbissa ja maanantaina Ajokin kyydissä tiellä, matkalla kohti Unkaria ja Balaton-järveä. Näin se homma etenee.
Kiitokset junafiilistelystä! Tuli nuoruuden Interrailit mieleen. Tuollaisia junia oli siellä täällä Euroopassa ja matkailussa oli tunnelmaa.
Sinun tekstejäsi on ilo lukea aina, ehdottomasti paras reportteri koko Pikavuoron taipaleella.
Kiitos kiitos. Interrail-lipuilla sit itsekin aikanaan Euroopassa kiertelin. Olisikohan niitä kaiken kaikkiaan ollut 4 vaiko 5, joten tällaiset tulivat hyvin tutuiksi. Ja nuo rajatarkastuksetkin, aika väsynyt sitä saattoi olla aamuisin kun monen maan läpi yöjunalla kulkiessaan suuri osa nukkuma-ajasta saattoi mennä noilla rajoilla pysähtelyyn.
Tuollaiset osastolliset junanvaunut olivat mukavia. Ja jos hyvin sattui niin sai olla osastossa yksin. Siinä sai jopa nukuttua kun pääsi kunnolla pitkäkseen.
Kroatia ei kuulu Shengen-maihin vaikka onkin EU-maa. Kyseessä on siis Shengen-alueen ulkoraja ja ilmeisesti sen vuoksi rajalla oli tarkkaa. Siitä ilmansuunnasta kun kaikenlaista maahanpyrkijää lienee yrittämässä. Paikallisille tilanne lienee outo, koska Jugoslavian aikana sen suurempaa rajaa ei kai ollut lainkaan.
Juu, näin se oli noiden osastojen suhteen. Välillä sai oman, välillä osasto oli ihan täynnä. Joissakin näistä junistahan saa nuo vastakkaiset penkit vedettyä ikään kuin yhteen, jolloin osastoon muodostuu kolme ihan ok makuupaikkaa. Niin taisi olla tässäkin junassa, ainakin olin huomaavinani että tällainen mekanismi istuimissa oli.
Ajattelin itsekin tarkan passitutkimuksen johtuvan Schengenistä, jouduimmehan puolitoista vuotta sitten tekemällämme Transit-matkalla Unkarin rajalla aika tarkkaan tarkastukseen. Senpä takia olikin yllätys, miten helppoa tuo raja oli eilen moottoritietä pitkin ylittää. Molemmilla kerroilla autokin oli Suomen rekisterissä ja matkustajat suomalaisia.