Valtaosa pikavuorolaisista suuntasi kulkunsa Sansibarille keskiviikkona 14.1.2015. Ostimme liput klo 9.30 lähtevään Kilimanjaro Fast Ferrisien lauttaan. Ihan halpa kyyti ei ollut, hintaa tiketillä oli 62 000 Tansanian shillinkiä suunta eli noin 30 euroa. Tunnelma oli täynnä odotusta – monet olivat kaivanneet biitsielämää ja rentoa paikoillaan oloa jo pitkään.
Keskiviikkona oli melko tuulinen päivä ja merenkäynti sen mukaista. Useammalle tuli huojuvassa katamaraanissa huono olo. Viihdepäällikön reppu koki kovan kohtalon paikallisen pikkukundin voitua pahoin. Onneksi kuulun itse niihin onnekkaisiin, joiden sisuskalut eivät käänny keikutuksessa ympäri. Istuin koko matkan ylimmällä kannella, kuuntelin musiikkia ja nautin vajaan kahden tunnin merimatkasta täysin siemauksin.
Sansibarin satamassa riivaajat hyökkäsivät kimppuun heti passin tarkastuksen jälkeen. Oli taksin tyrkyttäjää, retkien markkinoijaa ja ties mitä kaupustelijaa – reiluun ylihintaan totta kai. Päätimme ottaa aikalisän ja mennä läheiseen ravintolaan syömään ja nauttimaan kylmät juomat. Ruokailun jälkeen saimme taksin huomattavasti pienemmällä säädöllä ja lisäksi parempaan hintaan.
Pikavuorolaiset lähtivät kuka minnekin. Minä, Jenna, Ville, Tuomas ja Teemu suuntasimme kulkumme Paje – nimiselle rannalle saaren kaakkoisosaan, jossa Suski ja Suvi jo olivat. Matka Pajeen kesti noin tunnin. Kuljettajamme Mr. Promise ajoi huonolla tiellä varmoin ottein 100km/h väistellen muita tiellä liikkuvia.
Pajella majoitussäätöön meni sen verran aikaa, että kun vihdoin olimme saaneet katon päämme päälle, oli aika suunnata suihkun kautta iltarientoihin. Söimme Jambo Beach Barissa, josta lähdimme paikallisten kanssa läheiselle Lodgelle bileisiin. DJ soitti tansanialaista reggaeta sekä listahittejä, jengi tanssi hiekalla ja kaikilla oli hauskaa. Paikalla oli enemmän länkkärituristeja kuin paikallisia, mutta pyörähtelipä tanssilattialla myös muutama Masai. Baarissa sai paikallisilta kundeilta niin paljon huomiota, että se alkoi jo käydä rasittavaksi. Hetkellisesti nautin piirityksestä, jollaista ei koskaan tapahdu Suomessa, mutta pidemmän päälle moinen iholle tuppautuminen käy epämiellyttäväksi. Tilanteista selvittiin kuitenkin muutamalla tiukalla Ei:llä ja huumorilla.
Seuraavat pari päivää menivät puhtaasti uidessa, makoillessa ja rentoutuessa. Juttelimme paljon rannalla käsitöitä myyneiden Masaiden kanssa, jotka kertoivat mielellään kulttuuristaan ja perinteistään. Ikävämpää kuultavaa oli heihin kohdistuva rasismi, jota tansanialaiset Masaita kohtaan osoittavat. Turistien kanssa ei kuulemma ole ongelmia, mutta paikallinen väestö ei hyväksy heitä. Surullista, mutta muistuttaa myös monien muiden maiden vähemmistöjen tilannetta.
Saimme Sansibarin päivien aikana muutaman viestin muilta pikavuorolaisilta, joista jokainen nautti tavallaan saaren muissa osissa. Muutama oli heti ensimmäisen yön jälkeen todennut, ettei Sansibar ole heitä varten ja palannut Dar es Salaamin vilskeeseen.
Perjantaina Suski ja Suvi suuntasivat kulkunsa Stone Towniin ja me muut jäimme vielä yhdeksi yöksi Pajeen. Kävimme illallisella paikassa, jossa olimme jo kertaalleen ruokailleet ilman ongelmia. Tilaamani burgeri osoittautui jo samana iltana virheeksi. Vaikka en syönyt sitä kokonaan, sain silti ruokamyrkytyksen. Onneksi pahin meni ohi reilussa vuorokaudessa, mutta olo ei ole täysin normaali vieläkään. Sansibarin rantaelämästä jäi lopulta hieman karvas maku.
Tänään soi: Robin Schulz feat. Jasmine Thompson – Sun goes down
__
Jambo! Karibu Zanzibar! – Beachlife in Paje
On Wednesday 14th of January most of the Pikavuoro crew book a ticket to 9.30am ferry to Zanzibar. Many of us had been missing beachlife and relaxing. The trip from Dar es Salaam to Stone Town, Zanzibar took about 2 hours and cost 62 000 Tanzanian shillings (30 euros).
Wednesday was a very windy day and sea was restless. Many passengers felt sick and one little boy throw up all over Tuomas’es backpack. I’m lucky one, I never get sea sick.
When we arrived to Zanzibar, got our passports stamped and stepped out of the terminal, all the taxi drivers and hawkers attacked us. We decided to leave them be and go to a nearby restaurant to have lunch and cold drinks. After an hour it was much easier to negotiate a taxi. We also got it cheaper than what the first offers were.
Our driver Mr. Promise took us to Paje, were our friends were waiting for us. White sandy beach, turquoise water, sun and friends. What more you can hope for! We got a bungalow and after shower went to have dinner at Jambo beach bar. From Jambo we went to beach party with some locals. It was a nice party, people dancing on the sand and nice music. Everyone was having fun! The only thing that was a bit annoying was all the attention from the local guys. First it was fan to notice that there were so many guys dancing around me and trying to get my attention (that never happens in Finland), but too much is too much. I don´t like strangers trying to touch me all the time and I don’t want to hear love you’s from people who don´t even know me!
The next 2 days we just relaxed and enjoyed the sun. There were quite many Masai on the beach selling jewelry. It was nice to talk with them and hear stories about their culture. They also told some sad stories about the racism they encounter with Tanzanian people. It seems like no matter where you go in the world, minorities are always mistreated. So sad.
Last night on Paje we went to have dinner. I ordered an avocado burger. BIG mistake! I got a food poisoning. Luckily I didn’t eat the whole thing, otherwise I would have been even more sick. Note to myself, don’t eat avocado burgers!
