Janin pikkuautosta on kumi puhjennut…

Toinen ajopäivä lähti liikkeelle lämpimän aamuauringon saattelemana. Pääsimme siirtymään pienemmiltä teiltä moottoritielle. Maisemat olivat upeat, ja Viihdepäällikkö Tuomas piti huolen, että bussissa oli hyvä tunnelma.

Olimme ajaneet noin 200 kilometriä Winburgista kun yhtäkkiä kuului kova pamaus. Jani reagoi nopeasti, ja sai auton ohjattua tienpientareelle. Motarilla autot paahtoivat ohi noin 120km/h. Pojat heittivät huomioliivit päälle, ja lähtivät katsomaan mitä on tapahtunut.

Tilannetta hetken tarkasteltuaan jätkät kertoivat renkaan puhjenneen. Kyseessä oli vasemman puolen sisempi takarengas. Rikkoutuessaan rengas oli repinyt irti myös lokasuojan, joka löytyi joidenkin satojen metrien päästä tienpientareelta.

Vaikka kello oli noin 11 aamupäivällä, auringossa lämmintä oli varmasti yli 30 astetta. Kundit yrittivät irrottaa rikkoontunutta rengasta, mutta puutteellisilla työkaluilla homma osoittautui mahdottomaksi. Muutaman tunnin yritettyään jätkät luovuttivat, ja tekivät viltistä sekä naruista patentin, jonka avulla pystyimme ajamaan hitaasti läheiselle levikkeelle. Levikkeellä saimme auton myös varjoon ja jäimme odottamaan apua.

Sanotaan, että jokaisella kohtaamisella on tarkoituksensa. Yksi pikavuorolaisista oli sattumalta tavannut lentokoneessa erään eteläafrikkalaisen rengasliikkeen edustajan, ja vaihtanut yhteystietoja hänen kanssaan. Muutaman puhelun jälkeen Joona sai tiedon, että mies on onnistunut löytämään meille oikeanlaiset renkaat, ja lähettäisi jonkun tuomaan ja vaihtamaan ne. Samalla pyysimme miestä tuomaan myös vettä.

Odottelimme reilun tunnin kunnes paikalle saapui huoltomies lava-autolla. Kyydissä hänellä oli kolme uutta rengasta. Hetken tilannetta arvioituaan, mies alkoi hommiin. Kaverin toiminnasta näki, ettei hän ollut ensimmäistä kertaa vaihtamassa tienposkessa bussinrenkaita. Hommaan meni reilu tunti. Olimme kuitenkin olleet tienposkessa yli 6 tuntia, joten oli aika etsiä majapaikka seuraavaksi yöksi. Ajoimmme noin 20 kilometrin päässä sijaitsevaan kylään, ja majotuimme sinne.

Sanotaan myös, että jokaisella tapahtumalla on tarkoituksensa. Meillä oli onni onnettomuudessa, sillä rengas puhkesi aamupäivällä. Pimeällä Afrikan teillä on vaarallista liikkua johtuen eläimistä, teiden kunnosta sekä maantierosvoista. Ryöstöjen pelko näkyi myös siinä, että vaikka meillä oli varoituskolmio tiellä, renkaan riekaleet selvästi nähtävillä, hätävilkut päällä ja yritimme pysäyttää autoja, yksikään ohikulkija ei edes hiljentänyt vauhtia. Joka ikinen auto ja rekka jatkoi matkaansa.

Tapahtuma opetti meille myös, että meidän on varauduttava paremmin. Meillä oli esimerkiksi liian vähän juotavaa mukana. Vaikka erilaisia juomia oli paljon, suorassa auringonpaisteessa touhutessa nestehukka iskee äkkiä. Lisäksi meillä oli aivan liian vähän ruokaa. Havaitsimme myös muutaman puutteen ensiapulaukussa, vaikka sieltä perusjutut löytyykin. Päätimme Jennan kanssa hoitaa nämä asiat kuntoon, sillä bussin korjaamiseen liittyvissä asioissa meistä ei ole apua. Voimme ainoastaan huolehtia, etteivät pojat saa nestehukkaa ja lisäksi hoitaa mahdolliset haavat.

Selvisimme tilanteesta säikähdyksellä ja orastavalla nestehukalla. En tiedä uskalsiko kukaan todella päästää mieleensä ”mitä olisi voinut sattua”- ajatuksia tienposkessa. Itselleni epämiellyttävät ajatukset yrittivät hiipiä nukkumaan mennessä, mutta päätin olla maalaamatta piruja seinille.

Tänään soi: Pelle Miljoona – Moottoritie on kuuma

__

Second driving day was sunny and beautiful. We drove the highway and The Master of Entertainment Tuomas made sure that we were having a good time. We had driven about 200 kilometers when we suddenly heard a loud bang. Jani stopped the bus and guys went to have a look.

Unfortunately we had a flat tire. One of the tires from back was broken and we were middle of nowhere in a blistering heat. Guys tried to remove the broken tire, but because they didn´t have good tools, it turn out to be mission impossible.

There is a saying that everything that happens, happens for a reason. One of the passengers had met a tire company owner from South Africa when he was flying to Durban. Joona called the man and he arranged a repairman to help us. Guy came and it took bit more than hour to change the tire.

We also learned from this. After 6 hours at road side we all were hungry and thirsty. We didn´t have enough to food with us and we almost run out of water. We have to be more prepared next time. Hopefully there will be no next time.