Tällaista on autoilu – Etiopiasta Sudaniin 20.-23.2.2015 osa 2.

Sudanin rajan ylitettyämme päätimme ajaa yöksi noin 150 kilometrin päähän Gedarefiin (tunnetaan myös nimellä Al Qadarif). Rajalta lähtenyt tie oli melko kuoppainen. Vauhdin noustessa noin 60km/h Ajokista alkoi kuulua outoa kolisevaa ääntä. Jani pysäytti auton ja kävi tutkimassa tilannetta. Päällisin puolin kaikki oli kunnossa, mutta liikkeelle lähtiessä ääni alkoi kuulua taas.

Jätkät hyppäsivät ulos autosta ja lähtivät hölkkäämään auton rinnalla. Äänen pääteltiin tulevan vasemman puolen takarenkaista. Pölykapseli irrotettiin, mutta mitään näkyvää ei ollut. Syy oli kuitenkin löydettävä. Jouduin istumaan tavaratilaan ja kuuntelemaan, josko ääni tulee jostain muualta kuin takarenkaasta. Kuumassa tavaratilassa otsalamppu päässä istuessa oli pakko kysyä itseltään, että onko tässä nyt hittojakaan järkeä! En onnistunut paikallistamaan etsittyä ääntä sitäkään kautta, vaikka olin sen myös sisälle kuullut. Tien muuttuessa tasaisemmaksi mystinen ääni mystisesti katosi. Pidimme sitä hyvänä merkkinä ja jatkoimme matkaa.

Tunnelma oli varsin rauhallinen kun ajoimme pimeällä lähes autiolla tiellä eteenpäin. Etiopian puolelta tutut yönkulkijat olivat kadonneet. Kuunsirppi roikkui sakaroistaan selällään muutamien tähtien tuikkiessa mustalla yötaivaalla. Viihdepäällikkö soitti puhelimestaan musiikkia, Janin väistellessä kuoppia ja muiden tuumaillessa syntyjä syviä.

Hieman jälkeen puolen kymmenen Tuomas alkoi yhtäkkiä huutaa Janille, ”pysäytä täällä savuaa!”. Pika-analyysi osoitti auton kojelaudan sähköjohtojen vetäneen oikosulkuun. Paneelin takaa paljastui liekit, jotka sammutettiin nopeasti jauhesammuttimella. Poikien ripeän toiminnan ansiosta isompaa vaaratilannetta ei syntynyt. Autosta ulos könytessäni huomasin kuitenkin hieman täriseväni. Tilannetta tutkittiin, ja kärynneet johdot tehtiin vaarattomiksi. Hetkellisesti pimentynyt oikeanpuoleinen ajovalokin saatiin toimimaan. Ikävä kyllä kattotuulettimet ovat toistaiseksi poissa pelistä.

Noin 10 kilometriä ennen Gedarefia oli illan toinen poliisipysäytys. Kaverit puhuvat huonoa englantia, joten tälläkin pysäytyksellä he vain halusivat tietää mistä olemme tulossa ja mihin menossa. Ensimmäinen meidät pysäyttänyt poliisi halusi aluksi nähdä passimme, mutta jonkin paikallisen kaverin tunkiessa bussiin luopui aikeistaan. Lähtiessään hän tokaisi, että ”Finlandia, mobilephone country. Very beauriful.”, hymyili iloisesti ja ohjasi heebon ulos.

Gedarefiin saapuessamme kello oli pitkälti yli puolen yön. Majapaikan löytäminen osoittautui haasteelliseksi. Löysimme yhden huonon hotellin ja yhden kalliin hotellin. Palaverin pidettyämme päätimme nukkua bussissa muutaman tunnin ja lähteä aamunkoitteessa jatkamaan matkaa kohti Sudanin pääkaupunkia Khartoumia.

Paikallisen poliisin opastamana (tyyppi hyppäsi bussiin neuvomaan tietä) ajoimme torialueelle, josta saimme vielä ruokaa ja jonka laitamille parkkeerasimme Ajokin. Nappasimme illallista katukojusta ja maksoimme poliisille taksin takaisin moponsa luo. Hikisinä ja lopen uupuneina käperryimme Ajokin penkeille nukkumaan. Lämpöä bussissa oli edelleen reilusti yli 30 astetta eikä kattoluukkuja voinut pitää auki hyttysten takia. Kesti aina aamukuuteen saakka ennen kuin bussin lämpötila oli laskenut siedettävälle tasolle.

Matkalla Etiopiasta Sudaniin jouduimme siis korjaamaan laturia kaksi kertaa, kaasun kerran ja kerran autossa oli pieni tulipalo. Lisäksi lämpötila nousi päälle 40 asteen, ylitimme rajan ja ajoimme vajaat 400 kilometriä. Ehdottomasti yksi reissun rankimpia, mutta myös mieleenpainuvimpia päiviä.

P.s. Bussissa yöpyy nykyisin meidän lisäksemme myös kutsumaton vieras. Sille kelpaa keksit, banaanit ja jopa tuikkukynttilät. Operaatio hiiren metsästys on käynnistetty!

Tänään soi myös: Elvis Presley – In the Ghetto

__

From Ethiopia to Sudan vol.2

After crossing the border we drove towards Geradef. The road was pumpy and it was already dark. Suddenly there was strange noise coming from the bus. Guys went outside to run beside the bus. They said it might come from the back tires. To make sure I had to go and sit inside the trunk and try to listen where the sound comes from. I couldn’t found the source. Boy I felt stupid sitting in the trunk with my head torch on! Suddenly the mystery sound just disappeared.

We drove slowly in the darknes. We were on the thinking mood. Everyone kept quiet. Tuomas played some songs from his phone and the crescent moon was hanging in the sky. Few stars twinkled and everything was just fine. Until…

Tuomas started to yell ”Jani stop! Smoke!”. Behind the front panel was an fire! Guys reacted quickly and put the flames out. There had been short-circuit. Luckily nothing crucial burned. We were even able to fix the headlight that went blind. And so we continued.

Before we reached Geradef police stopped us 2 times. Both times they just wanted to know where are we from and where are we going to. Nothing more.

We found only two hotels in Gedaref. One was crappy and the other way too expensive. We decided to sleep on the bus and continue early in the morning. Local police showed us a market place where we were able to get some food. We parked Ajokki there and went to sleep.

So from the Ethiopia to Sudan we had to fix Ajokki’s charger two times, once we had a problem with the gas and we had one fire. We crossed the border, we had more than +40 inside the bus and we drove about 400kilometers on bad roads. Somebody might even say that this wasn’t an easy day. Hah.

P.s We have a stowaway in our bus. It eats everything that we leave there: bananas, biscuits and even candles. That bastard has a dead wish! And that’s what is gonna happen. Operation ”Mouse” has started!