To 30.4.2015, Tallinna (EST)
Ensin tärkeimmät: Ajokki Royal matkustajineen saapui muutama tunti takaperin onnellisesti Tallinnaan. Manner-Eurooppa on siten taputeltu ja enää jäljellä on Pikavuoron huominen loppuhuipentuma Helsingissä ja Salon torilla. Hyppäämme Tallinnassa laivaan puolelta päivin ja paatti on perillä Helsingin Länsisatamassa kello 14.30. Ajokki jatkaa kohti Saloa joskus neljän maissa, joten laivan saapumisen jälkeen on hyvää aikaa tulla tervehtimään pikavuorolaisia satamaan ja kuulemaan viimeisimmät reissujutut. Ajokki laitettaneen parkkiin Länsisataman terminaalin edustan linja-autoparkiin, josta se on helppo bongata. Sinne vaan kaikki joutilaat.
Matka Riikasta Tallinnaan oli oikeastaan kaikin puolin ongelmaton. Aurinko paistoi eikä liikennettäkään Via Baltikalla ruuhkaksi asti ollut. Itse asiassa tieosuus oli jopa jossain määrin tylsä, mutta eipä se ihme ole. Onhan tämä ainakin minulle melko tuttu reitti. Pikavuorokippari Lainekin on tainnut Tallinnasta Riikaan joskus muutaman kerran ajella, joten homma sujui kaikin puolin rutiinilla. Lähdimme liikenteeseen yhdeksän jälkeen aamulla ja olimme perillä kolmen jälkeen iltapäivällä. Helppoa hommaa.
Schengen-aikaa kun elämme, ei Latvian ja Viron rajallakaan ole enää nykyään oikeastaan minkäänlaista toimintaa, ellei uutta ja siistiä, ilmeisesti tullin vanhoihin tiloihin keskelle tietä remontoitua kahviota lasketa. Paikka oli kipparille entuudestaan tuttu ja sapuska edullista, joten pidimme rajalla tunnin tauon. Perillä Tallinnassakin paikat olivat Laineelle tuttuja, joten mies kuljetti Ajokin varmoin ottein aivan meren ääreen, monelle suomalaisellekin tutun Superalkon pihaan. Syynä tähän eivät kuitenkaan olleet pikavuorolaisten mieltymykset, vaan käytäntö. Kyseisen liikeyritysen piha kun on paitsi iso, se on myös vartioitu. Pientä maksua vastaan linja-auton voi jättää sinne yöpymään. Salon tilausmatkojen vakioparkki. Tämäkin sujui helposti.
Ensivaikutelma Tallinnasta tällä kertaa oli suomea puhuvien ihmisten suuri määrä ja tilanteen minussa aiheuttama hämmennys. Kaupunki taitaa olla täynnä vapputuristeja. Tuttu kieli näin laajasti puhuttuna kuulosti omaan korvaani hyvin oudolta, onhan edellisestä tällaisessa kieliympäristössä oleilusta kohdallani lähes puoli vuotta. Eiväthän muut kuin oman porukkamme jäsenet puhu suomea, mitäs peliä tämä tällainen oikein on? Outoa, sanon.
Tervetuloa Suomeen. Tämä loppu onkin mennyt itseltä ihan huomaamatta, eilen tasin lukea monen päivän tarinat. Kiitoksi sinulle hyvästä raportoinnista ensin Havainnoissa ja nyt lopuksi täällä. Aluksi oli ajatuksissa tulla Hlsinkiin vastaan tai oikeammin jo Tallinnaan mutta aikataulut eivät sopineet.
Jokos Janilla on uudet reissut mielessä ?
Kiitos, kohta täältä lähdetäänkin lahden sille puolen tulemaan. Onhan tuota kaikenlaista bussissa puhuttu, Janikin on. Aika näyttää mitä tulevaisuus lopulta tuo tullessaan. Iltalehden jutussakin ollut suuntaa-antava karttakin antaa toisaalta vinkkejä siitä, mikä tässä jäi vähän hampaankoloon. Siellä on yksi manner, jossa viivaa ei ole. Ainakin itse lienen menossa Etelä-Amerikkaan jossain vaiheessa. Aikataulu tosin on vielä mysteeri.
Kiitos Tomille mainioista matkaraporteista! Samoin muillekin reporttereille.
Itse olen seurannut matkaa alusta asti. Mukavaa on kulkea virtuaalisesti mukana.
Ainoastaan Kazakstanin aroilla ollessanne menetin melkein itsekin yöuneni…miten
porukan mahtaa käydä. Muuten on ollut leppoisampaa.
Suurkiitos!
Kiitoksia Janille, Matkareporttereille ja tietysti kaikille niille jotka ovat matkoihin osallistuneet. Ilman jokaisen panostusta, matkaa ei ikinä ehken olisi tullut tehtyä. Näin nojatuolimatkaajana alusta alkaen olleena, on mukava todeta että niin Jani kuin bussikin selvisi reissusta suurinpiirtein ehjin nahoin. Minkälaisia muistoja tai traumoja matka itsekullekkin sitten antoi, on jo toinen juttu. Kokemuksia on kuitenkin saatu roppakaupalla, ja niitä on sitten kiva vanhana muistella, jos muistaa. Itse olen tietsikalle kerännyt melkoisen määrän noita matkakuvauksia. Ne on nyt sitten taltioitava jotta voi sitten ajastaan nautiskella toisten tekemästä matkasta. Kiitosten paljous kaikesta, ja Janille erityisesti, että jaksoi saattaa päätökseen kaikkien aikojen bussimatkan. Toista vastaavanlaista ei varmastikaan tule tapahtumaan. Kun sellainen joskus tapahtuu, kulkupeli lienee toisenlainen. – Ja kuten reissun alussa arvelinkin, Jani toi historiallisen bussin takaisin suomeen. Kiittäen, h.t.
Tuhannet onnittelut kotiin pääsyn johdosta. Nauttikaahan Suomesta 🙂 Ollut taatusti upea reissu. Meikä täällä vielä hengaa Kapkaupungissa ja kovat suunnittelut on menossa myös suomeen paluusta, kunhan on ensin tuo itärannikko koluttu 😀
Onnea! <3