Varasin lennot Bangkokiin keskiviikkoiltana. Tehokkuuteni tyytyväisenä suljin silmäni ja painoin pääni tyynyyn.
Torstaiaamu valkeni kirpakan syksyisenä. Kahvikupin rinnalle nappasin läppärin, jonka näytölle langaton verkkoyhteys sylki loputonta uutisvirtaa. Aamukohmeesta havahduin yllättävän nopeasti. Unihiekkaan hautautuneet silmäni rävähtivät selälleen bongatessani Bangkokin tulvatilanteen dramatisoituneen entisestään.
Ensijärkytyksestä toivuttuani tiesin saman tien, kenen puoleen kääntyä. Pikavuorokipparin kanssa olin vaihtanut kuulumisia edellisen kerran pari päivää aikaisemmin. Jani lupasikin välittää uusimmat uutiset Skypen välityksellä illansuussa.
Internetvälitteistä puhelua odotellessani etsin käsiini kaikki aiheesta kirjoitetut uutiset. Ulkoministeriön viesti oli varsin selvä: turhaa matkustusta Bangkokiin on vältettävä. Sanoma ei varsinaisesti itseäni kuitenkaan koskettanut, sillä matkani syy ei missään nimessä ole turhanpäiväinen. Helpotuksekseni luin kaupungin kansainvälisen lentokentän pysyvän auki luonnonmullistuksesta huolimatta.
Kellotaulun tuntimäärä yllätti minut täysin. Ennen seitsemää ison viisarin oli pysähdyttävä kutosen, vitosen ja kolmosen kohdalle. Niin kuin sanotaan, odottavan aika on pitkä. Lopulta se kuitenkin päättyi. Tällä kertaa odotuksen lopetti läppärin piipitys. Jani Laine soitti.
– Tässä on ollut pakko laittaa vähän suunnitelmia uusiksi, aloitti Jani, joka onneksi oli vielä hereillä, vaikka kello lähenteli paikallista aikaa jo puolta yötä.
Pian selvisi, etten suinkaan ole ainoa, jonka rattaisiin universumi heittelee kapuloita.
– Viimeinen viikko täällä on ollut hemmetin raskas. Ajokin kytkin levähti matkalla korjaamolle, jossa auto piti laittaa lähtökuntoon. Sain sen hädin tuskin liu’utettua hotellin parkkipaikalle. Uutta korjaamoa jouduin etsimään pitkään, onneksi lopulta löysin sopivan.
Korjaamo löytyi, mutta laajoista etsinnöistä huolimatta kytkimeen tarvittavia osia ei. Jani joutuikin tilaamaan varaosia Saksasta asti.
– Osat ehtivät kyllä ajoissa perille ja lentokenttäkin pysyy puheiden mukaan auki, eli Ajokki pitäisi saada lähtöpäivään mennessä kuntoon. Tulvat ja muut vastoinkäymiset ovat kuitenkin sekoittaneet aikatauluja niin, että olen itse päättänyt laittaa bussiin koti-ilmastoinnin, joka toimii bensageneraattorilla. Aika ei riitä enää jälkiasennetun ilmastoinnin laittamiseen, ja tämä ratkaisu on hyvin todennäköisesti myös luotettavampi.
Tekniikkapuolen lisäksi myös vedenpaljous Thaimaassa on aiheuttanut kuskille harmaita hiuksia. Puhelun aikaan, viime viikon torstaina, sekä Jani että Ajokki olivat pysyneet kuivina, mutta tulvien vuoksi mies ei päässyt osienhakureissultaan enää takaisin bussin luo.
– Katselen tässä tilanteen kehittymistä vielä pari päivää, mutta viimeistään ensi viikon alussa selvitän tieni Ajokin luo, totesi Jani.
– Jos ei muu auta, soudan vaikka tuon sata kilometriä.
Uskoaan pikavuorokippari ei siis ole menettänyt. Luottamusta hän toivoo myös matkaanlähtijöiltä.
– Ei tarvitse jännittää. Bangkokin kansainvälinen lentokenttä toimii yhä eli maahan pääsee. Pääkaupunkiin ei kuitenkaan kannata jäädä vaan suunnata suoraan Pattayalle, jonne ajetaan yhä kuivaa moottoritietä pitkin. Ruuhkia saattaa olla, mutta perille pääsee kyllä.
Kuskin sanoma kanssamatkustajille on harvinaisen selkeä.
– Turha pelätä – reissu toteutuu aivan varmasti!
Kuva: Juha Valtaharju
