Rajan ylitys Georgiasta Azerbaidzaniin oli taas helppoa hommaa. Jouduimme ensimmäistä kertaa reissun aikana nostamaan tavarat autoista ja viemään ne läpivalaisuun. Puolessatoista tunnissa kaikki oli kuitenkin ohi ja pääsimme suuntaamaan kohti Bakua. Tiet olivat hyväkuntoisia ja 520 kilometrin matka taittui suhteellisen nopeasti. Matkan varrella netistä poimittu hotelli vaikutti varsin lupaavalta. Tilaa riitti, kun jokainen sai haluamansa huoneen ja huoneet olivat todella hienot. Maksoimme kahden yön majoituksen.
Olimme kuitenkin sen verran myöhään perillä, että iltapalaa haukattiin hotellin omassa ravintolassa. Henkilökunta ei osannut englantia ja tilaukset menivät sekaisin. Vääriä annoksia kannettiin pöytiin, takaisin keittiöön ja taas toiseen pöytään. Yksi hampurilainen näytti seilaavan useammassa eri pöydässä ja tuote muutti nimeään sen mukaan, mitä asiakas oli tilannut (chicken burgerista tuli chicken sandwich, josta taas tuli chicken cheese burger). Laskuilla oli tietysti väärät tuotteet. Mikäli tuote oli oikea, hinta oli väärin. Henkilökunta oli täysin osaamatonta ja sanonta warm beer, lousy food and bad service toteutui täällä kaikin puolin. Olisi ehkä pitänyt aavistaa, että tämä sähellys ei jäisi hotellin ainoaksi.
Seuraava päivä oli tarkoitus käyttää Bakun kiertelyyn, mutta vapaapäivä keskeytyi ikävästi klo 17, kun WhatsAppiin pärähti viesti, että hotelli haluaa heittää meidät ulos kello 20 mennessä. Hyppäsimme siltä seisomalta taksiin ja hurautimme hotellille selvittämään asiaa. Olimme juuri edellisenä iltana maksaneet kahdesta yöstä ja nyt pitäisi yhtäkkiä hypätä yön selkään, koska hotelli oli tehnyt tuplabuukkauksen.
Pian selvisi, että hotelli halusi meidät ulos, koska heille oli tulossa oman yhteistyökumppaninsa kautta iso ryhmä intialaisia vieraita, jotka kuulemma olivat vahvistaneet varauksensa jo kauan aikaa sitten. Meidän pitäisi siis lähteä pois parempien asiakkaiden tieltä. Kävi ilmi, että kyseinen intialaisryhmä oli jo saapunut ja ryhmä seurasi vierestä seuraavan kolmen tunnin ajan käytävää episodia pikavuorolaisten ja hotellin henkilökunnan välillä.
Neuvottelun aluksi hotelli ei tarjoutunut edes etsimään meille toista majoituspaikkaa vaan halusi meidän vain lähtevän. He olivat mielestään olleet riittävän jalomielisiä, kun olivat antaneet meidän olla toisena päivänä yli uloskirjautumisajan. Ei siinä auttanut paljon perustella, että meillähän meni se ainoa vapaapäivä pilalle, koska jouduimme tulemaan hotelille selvittämään asiaa.
Aika oli onneksi meidän puolella ja porukalla päätettiin, että eihän me nyt noin vain lähdetä hotellin mokan vuoksi. Kun taksi pääsi hotellille, neuvottelut olivat edenneet sen verran, että hotellipäällikkö oli etsinyt meille korvaavia hotelleja ja käynyt esittelemässä paria naapurihotellia Janille ja Pökelle.
Tällä kertaa hotelli lupasi maksaa meille nykyisiä vastaavat huoneet toisesta hotellista, jos lähdemme heti. Vaadimme tähän päälle vielä korvausta 25 manatia (12,5 €, huone maksoi yöltä noin 40 €) per henkilö. Lopulta pääsimme neuvottelussa sopuun: huoneet toisesta hotellista ja 25 manatia per huone. Tässä kohtaa hotellipäällikkö alkoi hoputtamaan meitä, että kaikkien tulee pakata välittömästi ja kirjautua ulos hotellista, koska kello kävi jo kahdeksaa ja heidän pitäisi vielä siivota huoneet. Ilmoitimme, että lähdemme, kun olemme ensin saaneet avaimet korvaavien hotellien 17 huoneeseen ja kirjallisen kuitin, että huoneet on myös maksettu hotellin toimesta. Tässä kohtaa hotellipäälliköllä paloi hihat kainaloita myöten ja kello 19.30 hän ilmoitti, että saamme jäädä omaan hotelliimme. Pian tämän jälkeen pihasta lähti kaksi bussilastillista intialaisia turisteja…
Salosta Bakuun Mörkö on matkannut 3950 km. Bakusta lähdetään takaisin kohti Georgian rajaa. Azerbaidzanista ei pääse ylittämään rajaa suoraan Armeniaan, joten on kierrettävä Georgian kautta.
Meille ei vittuilla… 😁