Hyvästi Puola, päivää Baltia – Liettuaan

Ti 28.4.2015, Kaunas (LT)

Lähdimme eilen ajelemaan Puolan Lublinista kahden jälkeen iltapäivällä. Kuten jo usemman päivän, sää oli eilenkin mainio ja lämmin. Täysi kesä. Lublin ei ollut kaupunkina suuri eikä pieni. Kuten Krakovassa, vanhoja historiallisia rakennuksia täälläkin. Ainakin kaupungin keskusta vaikutti sangen hyväkuntoiselta ja siistiltä ja näihän on oikestaan ollut koko Puolassa.

Maa on muuttunut paljon 90-luvulta. Tästä keskustelimme Ajokissakin. Useampi matkalainen muistaa Puolan maantiet urautuneina ja huonohkokuntoisina väylinä, joilla liikennekulttuuri oli sangen kehnoa ja suorastaan vaarallista. Tällaiset mielikuvat minullakin oli. Puolan liikenne oli jäänyt minulle mieleen vallan päättömänä touhuna. Mielikuvissani autot, ja jopa rekat, ohittelivat toisiaan vastaantulevasta liikenteestä välittämättä ja joskus ohittajakin saattoi joutua ohitetuksi, kesken ohituksen. Kolme rinnan vastaantulevaa autoa kaksikaistaisella, kapealla ja rankasti uraisella tiellä ei ole mieltäylentävä näky, varsinkin kun on itse matkalla toiseen suuntaan.

Näin ei kuitenkaan ole näemmä enää. Liikennekulttuuri on siistiytynyt ja tietkin ovat pääsääntöisesti jopa erinomaisessa kunnossa. Ajoimme eilisen loppupäivän itäisen Puolan pienempiä maanteitä ja vanhasta muistuttivat oikeastaan enää vain satunnaiset Ajokkia ohittaneet rekat, jotka kieltämättä ajavat yhä kovaa. Eteneminen oli hyväkuntoista teistä huolimatta aika hidasta, sillä reitti kulki erilaisten kylien ja asutettujen alueiden läpi tämän tästä. Poliisejakin näkyi tiensivussa välillä, mutta meitä ei kuitenkaan häiritty. Ajoimmehan nopeusrajoitusten mukaan, vaikka ne erilaisten asutuskeskusten kohdalla olivatkin välillä vähän epäselviä. Rekkakuskien mielestä Ajokin vauhti taisi olla usein liian hidas, sen verran lähellä meitä ne välillä roikkuivat.

Puolan itärajan ja Valko-Venäjän läheisyys näkyi iltapäivän aikana myös rakennuskannassa. Joidenkin kylien omakotitalot olivat selvästi enemmän venäläistyylisiä kuin aiemmin Puolassa nähdyt. Matalampaa muotokieltä, koristeellista puuta ja hirttä suippokattoisten korkeahkojen tiilitalojen sijaan. Myös muutama ilmeisen ortodoksinen sipulikupolikirkko bongattiin. Kirkoista puheenollen, Puolassa näkyy olevan myös paljon suuria ja hyvinhoidettuja hautausmaita, joilla on suuria ja hyvinhoidettuja hautoja. Mitä ilmeisemmin näillä haudoilla vietetään myös aikaa, sillä useimmilla niistä on tyypillisesti kynttilälyhtyjä, kukkia ja seppeleitä. Monella haudalla näkyy myös olevan istuin tai tuoli joila istuskella. Liekö katolista kulttuuria moinen.

Ajoimme iltayhdeksään asti ja majoituimme yöksi hieman nuhjuiseen motelliin pienen Augustow-nimisen kaupungin liepeille. Tällä kertaa kahden hengen huone maksoi noin 35 euroa ja maksun pystyi suorittamaan joko Puolan rahalla tai euroilla. Hieman poikkeuksellisesti korttia ei täällä, mikä johtui varamaan paikan pienuudesta. Yleisesti ottaen koko Euroopan reissun aikana korttimaksumahdollisuudet ovat olleet verraten hyvät, joka on helpottanut erilaisten valuuttojen kanssa pelaamista. On aina hieman turhauttavaa vaihtaa tai nostaa lisää rahaa juuri ennen maasta poistumista vain, koska vaikkapa majoituksen hinnasta tai muusta kutakuinkin viimeisestä maksutapahtumasta kyseisessä maassa puuttuu muutama paikallinen pikkuraha.

Tänään matka jatkui täsmällisesti. Sinänsä perussiistin, mutta hieman kulahtaneen Augustowin motelin aamupala ei ollut kaksinen, joten mitään erityistä syytä lähdön pitkittämiseen ei löytynyt ja Ajokki olikin taas tiellä jo pian yhdeksän jälkeen aamulla. Suuntana oli Liettua ja pääkaupunki Vilnan sijaan maan kakkoskaupunki Kaunas, joka paitsi osuu paremmin reitillemme, on myös monelle pikavuorolaiselle uusi tuttavuus. Vilnassa useampi on jo käynyt.

Lyhyt, hieman yli satakilometrinen päivämatka sujui sen suuremmitta sattumuksitta. Ainut pidempi tauko jouduttiin pitämään rajalla, josta piti ostaa Lietuan tiemaksutarra. Pienessä kopissa oli pitkä rekkakuskijono, joten aikaa kului, mutta juuri muuta toimintaa ei rajalla sitten oikeastaan ollutkaan. Muuten aurinkoinen aamupäivä tarjosi lähinnä kaksikaistaista maalaishenkisissä maisemissa kulkenutta maantietä, paljon vastaantulevaa rekkaliikennettä sekä satunnaisia sähkötolppien nenissä kököttäviä haikaranpesiä, jotka ilmaantuivat maisemiin vasta eilen. Olemme saapuneet haikara-alueelle.

Kaunaisssa vietetään siis vain yksi yö. Täältä jatketaan huomenna Riikaan, josta edelleen vapunaattona Tallinnaan. Vähiin käy tämäkin homma ennen kuin loppuu. Kaiketi nyt voidaan jo oikeasti sanoa, että loppusuoralla ollaan. Enää se ei ainoastaan häämötä, kuten sanonta kuuluu.