Haaveista totta – tunnelmia ensimmäisestä infotilaisuudesta

Mikä on reitin korkein kohta? Vaikuttaako Kiinan ja Tiibetin kireät välit matkantekoon? Montako kilometriä päivässä ajetaan? Entä jos bussi hajoaa keskelle Venäjän aroa?

Salolaisen huoltoaseman pihalla seisova linja-auto täyttyy kysymyksistä. On sunnuntaiaamu, ja käynnissä on ensimmäinen matkustajille tarkoitettu infotilaisuus Pikavuorosta Bangkokiin.

– Onko kellään mitään allergioita? kysyy matkan puuhamies Jani Laine.

Epämääräisen muminan lopputulos tyydyttää Lainetta, sillä joukosta löytyy ainoastaan kissa- ja koira-allergikkoja. Se ei ole este matkalle.

Sankka kummitususva on vallannut koko Etelä-Suomen, ja näkyvyys on ulkona korkeintaan 50 metriä. Siitä huolimatta Saloon on saapunut kymmenisen matkasta kiinnostunutta. Lisäksi monet kauempana asuvat pahoittelivat, etteivät päässeet paikalle.

Kysyntää on siis riittänyt, mutta vielä kyydissä on tilaa. Kohti Bangkokia matkaava bussi on 43-paikkainen, mutta käytännön syistä noin 20–25 matkustajaa on maksimimäärä, joka mukaan voidaan ottaa.

– Ei todellakaan ole tarkoitus, että istutaan kuin sillit purkissa, vaan tilaa täytyy olla, Laine sanoo.

Infotilaisuuteen osallistuvien ikähaarukka on leveä – itse olen 24-vuotiaana porukan kuopus. Reppureissaajat ja muut kaukomaa-addiktit ovat hyvin edustettuina. Yksi kertoo myyneensä omaisuutensa ja jatkavansa Bangkokista vielä tuntemattomaan määränpäähän, tuntemattomaksi ajaksi.

Nopeasti käy selväksi, että osallistujia yhdistää iän tai sukupuolen sijaan rinnuksissa kiehuva seikkailunhalu. Vaikka Pikavuorolle on suunniteltu reitti ja suurpiirteinen aikataulu, kummassakaan ei ole pakko pysyä. Bussi kulkee sinne, minne kuljettaja rattia kääntää. Pakettimatkasta ei ole kyse.

Matkasta tulee jopa historiallinen. Tuskin koskaan on suomalaisryhmä liikkunut omalla bussilla vastaavaa reittiä.

– Ohitin kesällä Kaivuri-Mutasen noin 30 kilometriä ennen Kuusamoa. Silloin tuli tällainen päähänpisto, Jani muistelee.

Kalusto löytyi läheltä, Laineen omasta perheyrityksestä, Salon Tilausmatkat Oy:stä.  Vuoden 1988 Mercedes-Benz Ajokki Royal valikoitui matkantekijäksi useista syistä: vuodesta 1994 Salon seudun ihmisiä kyydittänyt ruuna on osoittanut luotettavuutensa ja yksinkertainen perustekniikka on uusia busseja helpompi korjata, jos vanha rouva sattuu oikukkaalle tuulelle.

Bussi joutuu vielä ennen tammikuun H-hetkeä vasaran alle. Remonttilistalla on ainakin verkkovirran asentaminen kännyköiden ja kannettavien latausta varten sekä joidenkin penkkirivien muuttaminen pöydillä varustetuiksi.

Bussissa on myös mahdollista laittaa ruokaa, mitä aiotaan hyödyntää.

– Vai miltä kuulostaisi piknik Kazakstanin aroilla? Jani fiilistelee.

Bussissa nousevan matkakuumeen voi lähes haistaa. Mielenkiinnosta paikalle saapuneet alkavat viimeistään nyt olla vakuuttuneita matkan ainutlaatuisuudesta.  Yhteystietoja vaihdetaan innostuneesti.

Mutta mitä reissun tärkeimmälle osallistujalle, uskolliselle Royal-bussille, tapahtuu matkan jälkeen?

Siitä ei ole vielä Janillakaan täyttä selvyyttä. Jos ostaja löytyy, bussi saattaa jatkaa kahden miljoonan ajokilometrin metsästystä jossain päin Kaakkois-Asiaa.  Myös paluu Suomeen on mahdollista.

–  Tai sitten ajetaan se jonnekin hiekkarannalle ja laitetaan baari pystyy.

Seuraava infotilaisuus järjestetään 24.10.2010 Helsingissä, Elielin aukion bussiparkkipaikalla klo. 10.00 alkaen . Paikalla bussi, kuljettajat ja tulevia kanssamatkustajia. Lisätiedot ja varaukset puh. 041 748 2478 tai t.laine@salontilausmatkat.fi. Tervetuloa!