Porukka jakautui kahtia, pienempi ryhmä lähti jatkamaan bussiseikkailua ja me muut marssimme aamupäivällä jälleen rautatieasemalle odottelemaan junan lähtöä. Olimme kahdessa vaunussa ja joillekin osui kiinalaisia matkakumppaneita. Olimme ns. softbed osastossa ja miltei jokaisessa hytissä oli neljä henkeä. Junasta tuli sellainen vaikutelma, että se oli parhaat päivänsä nähnyt. Sängyt olivat kapeat ja yläpetille oli melko hankala kiivetä. Wc-tilat eivät myöskään mitään kunniamainintaa ansaitse. Yhteenvetona voisi todeta, että en toista kertaa välittäisi moisella matkustaa. Onneksi paluu on lentäen TibetAirilla…
Tiibetin ylänköalue on maailman suurin ja junarata kulkee korkeammalla kuin mikään muu rata. Olimme siis menossa maailman katolle. Lanzhousta lähdettyämme rata kulkee Keltaisen joen rantaa, kunnes pääjoki kääntyy etelään ja rata seuraa sen sivujokea Hongshuita Qinghain maakunnan pääkaupunkiin Xiningiin. Tiibetissähän sijaitsee myös Mount Everest.
Juna jyskytteli halki vuoristomaisemien. Suuria lammas-, lehmä-, hevos-, ja jakkilaumoja vilahteli ohi. Jakkilaumoja oli kylläkin lähempänä Lhasaa. Asutusta näkyi siellä täällä. Vaikka maisema vaikuttaa melkoisen autiolta on Tiibetissä yhteensä 800 kylää ja kaupunkia.
Juna kiipesi yhä ylemmäs ja noin 4-5 aikaan yöllä oltiin Tanggulan solassa eli 5072 metrissä. Korkeuserot aiheuttavat myös unettomuutta ja pahonvointia sekä päänsärkyä joillekin. Hytin suuttimista tuli jonkin verran lisähappea, mutta ei se kaikille riittänyt vaan piti pyytää happiviikset ja olo koheni melko nopeasti tai sitten ei.
Saavuimme Lhasaan puolen päivän tienoilla ja meitä oli vastassa opas, joka jakoi kaikille valkoiset liinat tervetuliaislahjaksi.
Lhasa lepää vuorten sylissä 3650 metrin korkeudessa. Rautatieasema oli uusi ja muuallakin Lhasassa rakennetaan koko ajan. Sotilaita ja poliiseja näkyy jonkin verran. Hotelliin saavuttuamme huomio kiinnittyi ensimmäisenä henkilökuntaan, jolla oli vastaanotossa toppatakit päällä. Huoneet olivat kylmiä, yksinkertaiset ikkunat, mutta kaikeksi onneksi saimme isot patterit, jotta huoneen voi lämmittää. Patterit toimivat paremmin tai huonommin.
Iltapäivä menikin lepäillessä ja totutellessa ohueen ilmanalaan. Vanhassa kaupungissa on suuri uskonnollinen juhla voikynttilän juhla, joka keräsi valtavat määrät ihmisiä.
