Epäonnistumisten ja vastoinkäymisten värittämä Aussi-etapin alku oli saada samanhenkistä jatkoa, kun Ajokki tuuraavan sijaisbussin pakoputki posahti vain muutaman satasen jälkeen.
Katherinen peräkylässä jumitetun yön jälkeen tunnelma oli jännittynyt. Ongittujen tietojen perusteella paikan päältä piti löytyä asiansa osaava korjaamo, joka saisi ongelman korjattua alta aikayksikön. Aikaisin maanantaiaamusta köröteltiin kylänraitin leirintäpaikalta takaisin keskustaan kuulemaan, ettei putiikki ilmeisesti omistajanvaihdoksen takia pystyisi Pikavuoroa palvelemaan.
Matkustajat jäivät kärvistelemään amerikkalaishenkiseen perheravintolaan kuskin lähtiessä Darwinista joukkoon liittyneen aussimatkustajan kanssa availemaan umpisolmuja. Paikallisvahvistuksen myötäavustuksella korjauspaikka löytyikin varsin nopeasti.
Siihen kiirehtiminen sitten jäikin. Aussit nimittäin todella ovat maineensa veroisia – mistään ei stressata eikä mihinkään ole hätä. Alun perin maksimissaan parin tunnin paikkausoperaatio vei katherinelaiskorjaamolta reilut kuutisen tuntia.
Ilmapiiri matkustajien keskuudessa alkoi tuntien madellessa jo kiristyä. Tien kutsu kävi kovana, eivätkä sitä onnistuneet edes lounashintaiset tuplajuustot saati kylän katuja polttava aurinko rauhoittamaan. Lopulta töötti parkkipaikan pihalla kuitenkin kävi ja pikavuorolaiset pääsivät pakkautumaan tiivistunnelmaiseen aussikärryyn ja hukkaan heitetyn ajan kurominen alkoi.
Etukäteen ajateltuna tehtävä vaikutti varsin vaativalta, sillä tehokasta peliaikaa ei ollut juurikaan jäljellä. Pimeän laskeuduttua Australian tiet täyttyvät kenguruista ja muista aavikon elukoista, jotka törmäilemällä tekevät matkanteon hyvin hankalaksi.
Ammattilaisen ottein pikavuorokipparin onnistui kuitenkin puikkelehtia illan aikana yli 500 kilometriä etelään. Pimeästä tyhjyydestä löytyi myös varsin viihtyisä majatalo, jonka klassisen simppeleissä huoneissa yöpyivät ne, jotka eivät jääneet lepäilemään bussin penkeille.
Vaihtelevasti nukutun yön jälkeen, enemmän tai vähemmän levänneinä pikavuorolaiset kansoittivat bussin aamuyhdeksän maissa. Porottavan auringon aavikolle painettiin ennakkoluulottoman määrätietoisesti tavoitteena saavuttaa iltaan mennessä Australian maantieteellinen keskikohta, Alice Springs.
Loppupäivän tekemisiin palataan toivottavasti mahdollisimman pian – rajoituksensa asettavat tosin outbackin tietoliikenneyhteydet. Edellisessä yöpymispaikassa oli turha yrittää löytää edes matkapuhelinverkkoa.
—
The bad beginning that Pikavuoro’s Aussi stage had almost continued in the same manner. We got stuck in a small town called Katherine because of the exhaust system that broke down after 300 kms.
The search of a garage that could fix the problem began in the morning. Finally, we found one but the quick fix that we anticipated was not available. Instead the noworries Aussies, unsurprisingly, took their time. The two hours that Jani the Driver estimated turned into 6+ hours. But, eventually, the bus was ready to roll.
Meanwhile, the Pikavuoro passengers had to wait. The city, whose most exciting attraction turned out to be the lunch reduction in local McDonald’s, could not really entertain us for long enough. The passion to proceed was too intensive.
Luckily, we got on our way around four o’clock, kept going until 11pm and managed to more than 500 kilometers during the day and after a night full of sleep we headed towards Alice Springs.
