Tasankoja, vuoristoja, pikkukujia ja formularatoja. Auringonpaistetta ja hiekkarantoja, toisaalla taas rankkasateita ja tulvia. Ja ennen kaikkea tuhansia kilometrejä.
Vaikeuksien kautta on tultu voittoon: Pikavuoro on saapunut Balille, Aasian etappi on menestyksekkäästi takanapäin.
Viimeisen viikon pyrähdys Indonesiassa ei missään nimessä ollut kevyimmästä päästä. Matkustajia eivät niinkään rasittaneet välimatkojen pituudet vaan tiestö. Puolisen tuhatta kilometriä Jakartasta Yogyakartaan taitettiin hieman alle 18 tunnissa, jouluaatosta tien päällä kulutettiin 15 tuntia, joiden aikana siirryttiin Bromo-tulivuoren rinteelle.
Joulujuhlapaikan näköala oli silti helposti ajomatkan arvoinen. Auringonnousu tulivuorella tarjosi myös mitä otollisimmat puitteet haikeille jäähyväisille. Joulunvietto jäi nimittäin tältä erää viimeiseksi koko pikavuoroporukan juhlaksi – joulupäivänä tiet väliaikaisesti erkanivat.
Suurin osa matkalaisista jatkoi loppuun asti Balille, joka oli vuorenrinteen levähdyspaikasta kevyen 12 tunnin ajomatkan päässä. Muutamat suuntasivat jo kohti uudenvuoden juhlallisuuksia ympäri Kaakkois-Aasiaa ja kipparikin lähti katsastamaan vielä Malesian puolella reilun viikon verran yksinään odotellutta Ajokkia.
Itse päätin jatkaa varsin mielenkiintoisen viivan piirtämistä kartalle. Tätä kirjoittaessa kuski hengähtää naapurisängyssä ja paluu Melakaan on totta. Reilun viikon aikana on siis nähty Malesiaa, Indonesiaa ja uudestaan Malesiaa. Ylihuomenna matka jatkuu Singaporen kautta vielä vuodenvaihteeksi Balille, jonka pikavuorolaisten etujoukko lienee jo lämmittänyt asiaankuuluvia juhlallisuuksia varten.
Tämän tekstin alkupuolella tuli tosin nuolaistua turhan aikaisin – matkaa uudenvuoden juhliin on nimittäin vielä paljon, Balille pääsy puolestaan vasta erävoitto.
Vaikka pikavuorokipparin kuontalo onkin epäsuomalaisen tumma ja kihara, voi siitä lähietäisyydeltä jo vähitellen erottaa harmaita haituvia. Vajaat kaksi vuorokautta ennen laivaannousua Ajokki on vielä hyvän matkan päässä Australian viranomaisten vaatimista standardeista.
Säröillyt etulasi on toki jo vaihdettu ja mädäntyneitä ilmaputkia uusittu, mutta akuuttia migreeniä aiheuttavat edelleen kytkin ja vaihteisto vuotoineen sekä auton tasapainosta vastaava laitteisto. Tuulilasinpyyhkijät, ajovalot ja etuovi olisi myös mukava saada kuntoon ennen kuin Ajokki lopulta rahdataan nosturin avittamana Australiaan vievään laivaan.
Kävi miten kävi, kyyti odottaa keskiviikkona Singaporen rajalla kello 11. Sitä odotellessa tylsiä hetkiä ei tarvinne pelätä.
—
Pikavuoro has finally arrived in Bali! Hence, the Mission Asia is accomplished and the bus will head towards new challenges. Before those it is time to take a deep breath, relax and spend a truly memorable New Year.
Well, almost. Before the celebration, before Australia and before relaxation it is first mandatory, for Jani the Driver at least, to fix his precious bus. At the moment, Ajokki is in Malacca and going through some last minute reparations before its departure to Australia.
36 hours – that is all we have in our hands. So, cross your fingers and hope for the best.
Ei muuta kuin tsemppiä Jani! Asioilla on taipumus järjestyä.
Hei, Jani et Kumppanit! Olen päivittäin mielenkiinnolla seurannut kulkuanne. Loistavia kuvia, mielenkiintoisia paikkoja runsaasti ja teksti on notkeaa ja milenkiintoista luettavaa. Mitäpä nojatuolimatkaaja oikein muuta voi vaatiakkaan. Jonain päivänä kun vielä keksitään kuinka saadaan kuvan yhteyteen hajutkin, on homma täydellinen. Toivottelen koko poppoolle menestyksekästä matkaa edelleen, sekä auvoisaa Uutta Vuotta.
Janille etenkin toivotan pitkää pinnaa ja terveyttä jotta jaksaa viedä päätökseen ”elämää suuremman suunnitelman”. Retki ei ole ollut helppo kuskin kannalta, ja loppumatkakaan ei sitä tule olemaan. Vaikkakin
maanosat vaihtuu ja sen myötä tavat ja tottumukset, jokaisessa maassa on kuitenkin omat ”kotkotuksensa” ja
niistä pitää olla jotenkuten perillä selviytyäkseen. Siis paljon onnea ja tsemppiä myös Janille!