Maanantaina olin sopinut tapaamisen matkatoimiston kanssa, joka yllättäen peruuntui. Yhteyshenkilö sai työkomennuksen Myanmariin ja palaveri siirrettiin seuraavalle päivälle, eli jouluksi.
Tiistaina sitten autoilin Bangkokiin ja samalla testasin gps-laitetta. Bangkokin tärkein visiitti oli Myanmarin matkanjärjestelyt ja seuraavaksi aiheeksi jäi ns. odottaminen. Tarjouksen matkatoimistosta lupasivat tammikuun alkuun, jonka jälkeen voin julkaista matkan.
Jouluni oli jälleen kerran hiukan erilainen aiempiin, mutta kaikin puolin erittäin onnistunut. Illalla ehdin rauhoittumaan ja näkemään kavereitakin. Lahjaksi ostin itselleni läppärirepun, lenkkarit ja koripallon.
Keskiviikkona 25. nukuin pitkään, todella pitkään. Illalla ruokailtiin Beer Garden -nimisessä ravintolassa, jonka jälkeen käytiin katsomassa ”tonttuja” go go baarissa. Pattaya on aika hurja paikka kaiken kaikkiaan ja on laidasta laitaan nähtävää. Kauniisti sanottuna Pattaya on ”hyvin kansainvälinen kaupunki joka ei koskaan nuku”.
Torstai on toivoa täynnä, vai miten se meni? Herätys oli kello kahdeksan, jonka aamurutiinit, pakkailua ja taksi bussiasemalle. Yleensä matkustan selkärepulla ja muovipussilla, sillä olen todennut sen hyväksi matkustustavaksi. Tällä kertaa minulla oli mukana raskas laukku, joka tuntui kuin isolta neliskulmaiselta kiveltä. Thaimaassa pakkasin lisää iskareita ja tarvikkeita, laukun paino nousi 60 kiloon.
Mopotaksilla siirtyminen olisi ollut nopeampi ja halvempi, mutta laukun kanssa liian hankala, joten tällä kertaa turvauduin nelipyöräiseen taksiin. Pattayan limusiini maksoi 200 bahtia bussiasemalle ja lentokentälle kuljettamisesta kuljettaja olisi veloittanut 1200 bahtia. Valitsin siis kyydin asemalle, josta jatkoin bussilla kentälle asti. Säästöä kertyi noin 20 euroa ja mukavuusaluekin pysyi vielä kohtuullisena. Aikaa Pattayalta Bangkokin kentälle matkustamiseen vierähti neljä tuntia.
Seuraavana vuorossa oli kahden tunnin lentomatka Kuala Lumpuriin, Malesian pääkaupunkiin. Kentältä jatkoin milläs muulla kuin bussilla Melakan bussiasemalle, josta nappasin taksin tuttuun hotelliin. Päivän saldoksi tuli 14 tunnin matkustus.
Perjantaina pääsin korjaamolle rakkaan Ajokin luokse. Kirjoittelen niistä ja viikonlopun tunnelmista seuraavassa postauksessa.
Eikö iki-ihana Portugese-hotelli Melakassa vetänyt vieläkään puoleensa? Onko muuten Ajokin renkaan jättämä reikä sadevesiviemärissä yhä korjaamatta?
Tuo rukoilusuunta on muuten perin looginen. Minnepä sitä korkeampia voimia rukoilisi paitsi juurikin yläviistoon.
Parkkeerasin auton Portugese-hotellin eteen, samalla säikähdin hotellin leidaria. Sadevesiviemäri vielä korjaamatta.. ja paljon muutakin täällä melakassa. Rukoussuunta no comment 😀