Itsensä ylittämisiä ja pikkuretki Zimbabween

Tapanina jännitys oli huipussaan heti aamusta. Heräsimme ajoissa ja suuntasimme Jennan, Villen ja Mädin kanssa kohti Sambian ja Zimbabwen rajalla sijaitsevaa siltaa. Ei-kenenkään-maalla on benji-hyppypaikka, jossa pudotusta kohti alla virtaavaa Sambesi-jokea kohden tulee 111 metriä. Vanhana yllytyshulluna minutkin oli saatu ylipuhuttua mukaan. Myös muut pikavuorolaiset olivat saapuneet seuraamaan hyppyämme.

En tunnusta pelkääväni korkeita paikkoja, mutta katsoessani alas sillalta, jouduin toteamaan, että taidan sittenkin kammota niitä. Perumisen mahdollisuutta ei kuitenkaan ollut , sillä lystistä oli pulitettu 157 USA:n dollaria ja valjaat oli jo puettu päälle. Onneksi hyppypaikan henkilökunta oli super-rentoa ja huippuystävällistä, ja osasi jutustella niin, että ajatukset siirtyivät pois itse suorituksesta. Taustalla soi hyvä afrikkalainen musiikki, joka oli myös omiaan rentouttamaan tunnelmaa.

Lähdön hetkellä en ehtinyt kunnolla edes tajuamaan mitä tapahtuu. Kaksi kundia laski viidestä yhteen ja samassa hetkessä olin jo matkalla alaspäin. Putoamisen tunnetta on vaikea sanoin kuvailla. Olin ennakkoon pelännyt hetkeä, jolloin köysi nykäisee ensimmäisen kerran ylöspäin, mutta se osoittautuikin melkein parhaimmaksi hetkeksi. Varsinainen adrenaliiniryöppy tuntui vasta kun ylösalas hyppiminen lakkasi ja heiluin köyden varassa pää alaspäin odottaen yhtä työntekijöistä hakemaan minut ylös. Takasin sillalle päästyäni fiilis oli uskomaton ja tunne kantoi seuraavaan päivään saakka. Myös muut hyppääjät olivat hyvissä fiiliksissä pitkään.

Zimbabwen puolella poikkesimme loppujen lopuksi hypyn jälkeen vain syömässä. Joulukuun 26.päivä on myös Zimbabwessa pyhäpäivä ja tämä näkyi katukuvassa. Muutamia riivaajia ja satunnaisia turisteja lukuun ottamatta kylänraitti oli hiljainen. Putouksia emme lähteneet enää Zimbabwen puolella katsomaan, sillä sisäänpääsy olisi ollut 25 euroa. Benji teki sen verran suuren loven budjettiin, etten raaskinut enää maksaa toista sisäänpääsyä. Osa pikavuorolaisista jäi yöksi Zimbabwen puolelle, käyden tutustumassa putouksien lisäksi myös paikalliseen kylään.

Myös muut pikavuorolaiset kokeilivat rajojaan Livingstonessa. Tapaninpäivänä sää oli kuitenkin niin sateinen, että Teemun varaama microflight-lento siirtyi seuraavalle päivälle. Varhain lauantaiaamuna Teemu lähti kohti lentopaikkaa. Batoka Sky on Livingstonen alueella ainut toimija, joka järjestää lentoja ultrakevyellä kaksipaikkaisella lentokoneella.

Ennen lentoa Teemun tuli tutustua turvaohjeisiin ja allekirjoittaa vastuuvapautus. Ilma oli sen verran lämmin, että erillistä lentohaalaria ei annettu, vaan pelkkä tuulenpitävä takki riitti. Konetta ei tarkastettu edellisen asiakkaan jäljiltä, vaan edellinen asiakas nousi pois ja Teemu tilalle. Lyhyen kiitoradan jälkeen noustiin korkeuksiin. Pilotin toiminta oli rutinoitunutta ja hän ohjasi konetta ajoittain yhdellä kädellä.

– Aluksi kone tuntui kiikkerälle, mutta kun se saavutti lentokorkeutensa, kone olikin vakaampi kuin miltä ensin vaikutti. Myös luotto pilottiin kasvoi ylhäällä, Teemu kertoi lennon jälkeen.

Reitti kulki Victorian putousten yllä. Lentokorkeudesta Teemulla ei ollut varmuutta, mutta maisemat olivat uskomattoman hienot.

– Parasta lennossa oli ensimmäiset viisi minuuttia, jolloin adrenaliini virtasi. Kokemisen arvoinen juttu, vaikka olikin melko kallis.

Tänään soi: Apulanta ja Don Huonot – Vapaata Pudotusta

Boxing Day at Livingstone

On Boxing Day we had an early morning start. Plan was to go and jump a bungee from 111 meters above the Zambezi river. Me, Ville, Jenna and Mädi paid 157 USD to do the jump. I don´t want to admit, but I´m a bit afraid of hights. I really exceed myself by doing the bungee. It was scary but totally worth the money! The adrenaline rush wash amazing!

Teemu did the micro flight. He paid 180 USD for the 15 minute flight over the Victoria Falls. He said that first the plain felt very unstable, but after the plain reached the flying altitude, it felt more stable. Teemu told us that the view were amazing, and the flight was totally worth to try, even it was little bit too expensive.

We crossed the border to Zimbabwe but only had lunch there. Some of the passengers stayed overnight and went to visit a local village and the falls from the Zimbabwe side.