Ajokki ampaisi matkaan Hua Hinistä aurinkoisena tiistaiaamuna. Aivan kukonlaulun aikaan ei lähtölaukaus tällä kertaa kajahtanut, sillä terveestä itseluottamuksestaan tunnettu pikavuorokippari Laine halusi testata lähestulkoon omin käsin asentamansa ilmastoinnin toimivuutta päivän kuumimpaan aikaan Thaimaan-etapin pisimmäksi tiedetyllä pätkällä.
Lyhyen ajomatkan jälkeen pidettiin pieni hienosäätötauko. Paikalliset autonasentajat ryntäsivät apuun ja yhdessä tuumin yksi Ajokin tavaratilan luukuista irrotettiin väliaikaisesti, jotta ilmastointia pyörittävä aggregaatti ei kärsisi kuumenemisongelmista. Operaatio oli pikaisesti takanapäin ja matkaa jatkettiin entistä luottavaisempina.
Vähitellen harmaat pilvet täyttivät taivaanrannan ja trooppinen tihkusade alkoi rummuttaa bussin ikkunoita. Matkustusmukavuuteen sään muuttuminen ei kuitenkaan sen radikaalimmin vaikuttanut – pienimmätkin vuotokohdat saatiin nopeasti tukittua ilmastointiteipillä. Täysin subjektiivisesta näkökulmasta voin todeta koetun matka-ajan käytännössä lyhentyneen sateen ansiosta. Ei-niin-aamuvirkut reportterinsilmäni nimittäin painuivat vastuttamattomasti umpeen toisella pysähdyspaikalla nautitun lounaan ja pehmeän sateenropinan yhteisvaikutuksesta.
Havahtuessani näkymä oli kaikessa psykedeelisyydessään uskomattoman kaunis. Vielä tukevassa tokkurassa tähystelin ulos bussista vain nähdäkseni bussin ohittavan tyylikkäästi tienpientareella taivaltaneen norsupariskunnan. Valitettavasti satuin nukahtamaan käytännössä kamerani päälle, eikä kuvatodisteita tästä kolmen suuren kohtaamisesta siis ole.
Matka jatkui leppoisasti viidakkomaisemia ihaillen. Edes sateen hetkittäinen yltyminen ei menoa haitannut, vaikka Jani joutuikin ajamaan ilman tuulilasinpyyhkijöitä. Pyyhkijättömyydestä, pienestä kiertoreitistä ja kenties maailman toiseksi kapeimmalle kujalle peruuttamisesta huolimatta Ajokki selvisi maaliin parahiksi ihastelemaan idyllistä auringonlaskua.
Keskiviikkona, muiden jäädessä latailemaan akkujaan, kymmenkunta pikavuorolaista piipahti rajan toisella puolen katsastamassa nykyjään Myanmariksi itseään kutsuvan Burman. Sotilasjuntan raja-alueen kasinoiden ihastelun lisäksi osa matkustajista kävi myös onnistuneesti hakemassa jatkoa viisumeilleen. Keskiviikkoilta jatkui tunnelmallisena kuvankauniissa pikkukaupungissa. Fiilis kiteytynee sanahelinää paremmin yhteen kuvaan.
—
English
Ajokki Royal started its journey from Hua Hin to Ranong on Tuesday at 9 am. We didn’t leave earlier, although we had a long ride ahead of us, since Jani the driver wanted to test the do-it-yourself air conditioning of the bus. More or less surprisingly it actually worked quite properly.
Even though a tropic rain shower and a slight detour did slow us down a bit, we managed to proceed to Ranong just in time to witness a beautiful sundown.
Tosi hienoja kuvia!
Nyt rupee olemaan blogikirjoituksetkin kohdallaan. Sopiva määrä kuvia ja tekstiä, myös tilannekuvissa löytyy. Lisäksi hieno homma toi lontoon kielinen teksti tuolla blogikirjoutuksen lopussa.
Yhdyn täysin edelliseen eli hyvä kompakti kirjoitus, jota täydensivät upeat valokuvat. Näyttää siltä, että pikavuorotoimittajan valinta on onnistunut nappiin. Kiitos ja hyvää matkaa!
Ottakaa nyt tuo kunkku-tarra pois autosta. Se näyttää aivan naurettavalta.
”Ottakaa nyt tuo kunkku-tarra pois autosta. Se näyttää aivan naurettavalta.”
Eikö tosiaan ollu mitään muuta kommentoitavaa..??!! Helvetti mitä porukkaa!!!
Aivan, eihän tuulilasinpyyhkijöiden tarvitse toimia kun autoa ei tarvitse katsastaa ollenkaan niin kauan kun se on pois suomen maaperältä. (suomen rekisterissä olevan ajoneuvon katsastus on ajoneuvon ollessa ulkomailla voimassa niin kauan kuin auto on pois maasta, kun auto saapuu suomen maaperälle on kuukausi aikaa käyttää katsastuksessa).
Itse asiassa
Ajokki piti katsastaa keväällä Kiinassa. Muuten emme olisi maahan päässeet. Pahoin pelkään, että jotain vastaavaa on edessä Australiassa ja myöhemmin Jenkeissä. Kiinankin tarkastus oli kuulemma aika kattava eikä mikään läpihuutojuttu (en tosin ollut itse läsnä). Katsastusinssit lienevät siis yllättävän samaa rotua maasta riippumatta…
Hyvää tekstiä, täällä ei sateesta hajuakaan, tuo King tarra kuuluu thaikkuihin, tyylillä etteenpäin
Suurkiitokset! Yritan pitaa riman korkealla myos tulevaisuudessa.
K