Huomenna torstaina on joulukuun 9. päivä. Jouluhälinä kasvaa lumiseen kaaokseen peittyneellä kaupungilla ja kulutusvimmalta haisevissa kaupoissa, mutta minulle ja muille pikavuorolaisille päivällä on suurempi merkitys: lähtöön on huomenna enää kuukausi.
Lähtöhän tapahtuu tammikuun 9. päivä kello 8.00 Salon torilta. Itse hyppään kuitenkin useimpien muiden matkustajien tapaan kyytiin vasta Grand Casinon linja-autopysäkiltä Helsingin Rautatientorilta kello 10.00.
Blogissa on ollut infotilaisuuksien jälkeen hiljaista, mutta matkan järjestelyt ovat edenneet koko ajan kovaa vauhtia. Jani on kuulemma jo saanut puheluita, joissa epäillään, ettei koko reissua olla tekemässä.
Voin vakuuttaa: kyllä on.
Lopulliseksi lähtijämääräksi muodostui 15. Itse pidän määrää erittäin sopivana, vaikka bussi olisi periaatteessa vetänyt enemmänkin. Nyt ei ainakaan tilanpuute muodostu ongelmaksi, sillä bussista voidaan poistaa ylimääräisiä penkkejä ja jokaiselle riittää inhimillinen määrä elintilaa.
Lähtijöiden maantieteellinen jakauma kattaa käytännössä koko Suomen etelästä pohjoiseen ja idästä länteen. Myös ikähaitari on leveä.
En ole vielä tavannut aivan kaikkia lähtijöitä, mutta sekin tilanne korjaantuu 18. päivä, kun treffaamme kaikkien kynnelle kykenevien kanssa Helsingissä. Tarkoituksena on paitsi suunnitella reissun yksityiskohtia – ruokailuja, matkatavaroita, yöpymisiä ja niin edelleen – myös istua kunnolla iltaa ennen lähtöä.
Lähtijöiden kanssa enemmän tekemisissä ollut Jani on jo etukäteen kehunut, että lähdössä on hyvä porukka. Tämäntyyppinen reissu on jo sinänsä hyvä ihmisfiltteri: pahimmat jännittäjät ja introvertit tuskin harkitsevat näin tiiviille ja erikoiselle reissulle lähtöä.
16:tta matkustajaa eli itse linja-autoa käydään parhaillaan läpi mahdollisten huoltotarpeiden varalta. Samalla kartoitetaan tärkeimpiä varaosia, jotka ehditään vielä hankkia hyvissä ajoin ennen lähtöä.
Myös pakolliset paperiasiat alkavat olla kunnossa, sillä passissa komeilee Venäjän ja Kiinan viisumit. Seuraavaksi vuorossa on Kazakstanin lappu, joka hoituu lähipäivinä Kazakstanin konsulaatista Pietarista.
Valmistelut etenevät siis suunnitelmien mukaan ja aikataulussa.
Reissuun lähtö alkaa kuumotella tosissaan, mikä näkyy aina muutamaa viikkoa ennen lähtöä keskittymisvaikeutena arkiseen puuhasteluun ja huomiokyvyn keskittymisenä matkaan liittyviin asioihin.
Koko joulunaika tuntuu oudolta ja kaukaiselta – johtuen ehkä osaksi myös siitä, että olen viimeksi viettänyt joulun kotimaisemissa vuonna 2004. Tänä vuonna saan kuitenkin kerätä joulupöydästä rasvakerrosta, jolle tulee varmasti talvisen alkumatkan aikana käyttöä.
Nyt kun lähdön hetki alkaa olla käsillä, myös blogissa tullaan seuraamaan järjestelyitä tiiviimmin.
Pysykää kanavalla.
