Blogi ei reissunpäällä syntynyt ihan itsestään, vaan vaati aina jonkin sortin nettiyhteyttä ja pientä rauhaa miettiä kirjoittelua. Videoiden teon Heikki puuhaili itsekseen ja yhdessä tuumin nauhoittelimme selostukset videoihin, mitä erikoisemmissa paikoissa.
Tärkeintä nauhotustilanteessa oli löytää paikka, johon ei kuulunut ulkopuolista melua. Tämän voisi olettaa olevan itsestäänselvyys, mutta majoituksen taso ja puuhailun määrä eivät aina mahdollistaneet tätä. Joskus ovelle kolkuteltiin kiivaaseen tahtiin, Luang Prabangissa viereisessä talossa alkoi juuri kokkikurssi, joskus bunkkerimaiset huoneet kaikuivat käsittämättömiä määriä.
Yleensä Heikki rakensi tyynyistä ja peitoista jonkun sorttisen onkalon, jossa yritin nähdä kirjoittamaani tekstiä ja lukea sitä sitten nauhalle ilman suuria änkytyksiä ja virheitä.
Ehdottomasti paras ääni on Siem Reapin hotellin tyynyluolassa äänitetyssä pätkässä. Tilanteesta ei ole kuvaa, mutta kuvassa näkyisi lähinnä takapuoleni peittojen ja tyynyjen alta. Hulppeimmat näkymät olivatkin sitten Hong Kongin ”studiossa”. Mahdottomina tehtävinä on mieleen jäänyt Vientian- nimen oikein lausuminen ja taivuttaminen, sekä Kunmingissa tehdyn Perjantaipähkinän muotoilu. Haastaviksi osuuksiksi muodostuivat sanoa sana teollistuminen ja päättää onko Kiinassa provinsseja vai maakuntia.
Kiinasta löytyi oluen lisäksi kaupoista melko keskinkertaista Great Wall -viiniä. Mutta kylläpä silmät loistivat ilosta kun Magnum-pullon muodossa tuli vastaan siideriä!
Majoituksen taso oli jokaisen matkaajan valittavissa. Ajoittain tähdet tai muut luokitukset eivät kertoneet koko totuutta, tai huoneessa tuli vastaan niitä kulttuurieroja.
Korea oli maana kaikki iloisesti yllättänyt paikka. Oman erikoislaatuisen kulttuurin rinnalla oli paljon modernia teknologiaa ja keksintöjä.
