Syyskuinen torstai-ilta on pimeä. Tihkuttaa. Puhelin piipittää ja tietokone sirittää kahdeksantoista uuden sähköpostiviestin ilosanomaa peittäen alleen sateen pehmeän rummutuksen. Silmät lurpsivat, mutta uni saa odottaa, sillä tekemättömien asioiden listaa ei ole tässä vaiheessa enää varaa kasvattaa.
Helsingin pohjoisimman lähiöidyllin harmaudessa valkoiset hiekkarannat ja korallien kirkkaus tuntuvat hyvin kaukaisilta käsitteiltä. Lähdön lähestymistä ei silti voi olla huomaamatta, sillä Pikavuoro täyttää kalenterin tehokkaasti.
Viimeinen viikko on kulunut juostessa vakuutusten, rokotusten ja pankkiasioiden perässä. Lonely Planet on syrjäyttänyt Hesarin aamukahvin kumppanina ja valtaosa käymistäni keskusteluista liittyy jollain tapaa tulevaan bussimatkaan. Videoeditoinnin perusjuttuja olen ehtinyt palauttelemaan mieleeni pääosin bussimatkojen aikana, mikä lienee hyvää harjoittelua myös Pikavuoron työolosuhteita ajatellen.
Kroonisella säntäilyllä on sivuoireensa: työpöytä katosi muutama päivä takaperin epämääräisten paperinippujen alle, muistikuvat menneen viikon tapahtumista ovat mössööntyneet käsittämättömäksi sekamelkaksi ja arkiaskareet tuottavat vähitellen ylitsepääsemättömiä ongelmia. Kynttilä palaa molemmista päistä, mutta palakoon – trooppinen ilmasto saa luvan parantaa syksyisen Suomen aiheuttamat traumat.
Kiireestä huolimatta mieli matkailee jo muualla ja fiilis on korkealla. Sähköpostiin muutama päivä sitten saapunut viesti nosti lähtötunnelmat aivan uudenlaisiin sfääreihin.
Pikavuorokippari Jani Laine ilmoitti saapuneensa isänsä kanssa Pattayalle tarkistamaan Ajokin kuntoa. Pölykapseleihin kasvaneista ruohonkorsista huolimatta uskollinen ystävä näyttää Janin mukaan edelleen elinvoimaiselta. Kippari on kuitenkin varautunut myös pieniin vastoinkäymisiin.
– Laitoin tänään akut lataukseen Maikan majatalolle ja aikaisin aamusta yritämme startata sen ja lähteä kohti Kambodzan rajaa. Luvassa on varmasti ongelmia tekniikan kanssa, katsotaan miten meidän käy. Jännät paikat on myös viisumin kanssa, toivottavasti saadaan autolle jatkoaikaa, Jani kirjoittaa.
– Toivottavasti, mutisin ja jäin odottamaan kattavampaa tilannekatsausta.
Päivitystä Ajokin voinnista on luvassa ensi viikon puolella, kun kapteeni saadaan takaisin Suomeen. Siihen asti on vain pidettävä sormet ristissä. Yksityiskohtaisempia kuulumisia odotellessa kommentit ja kysymykset ovat tervetulleita. Erityisesti kaivataan lähtökaaoksen hallintaan liittyviä vinkkejä.
