Pikavuoro vastaa, kun kysytään

Hei pikavuorolaiset. Täällä on ollut uutisissa paljon kiinaa vaivaavasta kuivuudesta. Onko siellä tien päällä näkynyt sitä ongelmaa tai onko se taas joku kiinan uutisankka?
arttu

Olemme ajaneet suhteellisen kuivien alueiden, kuten Gobin autiomaan, läpi. On vaikea sanoa, onko keli ollut tavallista kuivempi. 18.2. heräsimme lumen peittämään maisemaan, joten kyllä täällä taivaalta jotain tulee. Kiina on kuitenkin valtava maa, ja jos uutisissa on ollut tarinaa kuivuudesta, se pitänee paikkansa. En ole tällaisia uutisia nähnyt, mutta toisaalta kiinalaismedian seuraaminen on jäänytkin turhan vähälle.

Hei pikavuorolaiset,
miten olette selvineet kielellisesti etenkin Kiinassa ja Tiibetissä niissä tilanteissa, joissa oppaanne ei ole ollut käytettävissä? Kädet ja jalat ja paperille riipustetut numerot apunako? Ruokaostokset ovat varmaan olleet mielenkiintoinen kokemus, jos tekstit ovat olleet vain kiinaksi tai tiibetiksi. Onko ollut jänniä yllätyksiä ruokapaketeissa, kun sieltä on löytynyt muuta kuin mitä luulitte ostaneenne?
Todella hienoja juttuja olette kirjoittaneet kummallakin palstallanne ja Nomadi on vielä antanut paikallisväriä omalla Meili lumivuorilla -palstallaan. Lämpimät kiitokset kaikista jutuistanne einomaisine kuvineen!
Hellu

Kieltämättä Kiinassa on toisinaan aika haastavaa kielitaidolla, joka rajoittuu muutamaan perusfraasiin, sillä todella harvat paikalliset puhuvat englantia. Ruokailu on yksi tällaisista tilanteista.

Hyväksi havaittu taktiikka on mennä ravintolaan, jossa on paljon paikallisia syömässä (tämä takaa yleensä puhtaan ja hyvän ruoankin), ja yksinkertaisesti osoittaa jonkun muun annosta. Joissain paikoissa on myös annosten kuvia seinillä tai pöydissä, mikä helpottaa tilaamista.

Joskus erittäin harvoin ravintoloissa on englanninkielinen menu, mutta tämä rajoittuu suuriin kaupunkeihin ja ravintoloihin, joissa on tarjolla myös turisteille tarkoitettua länsimaalaista ruokaa.

Ruokakaupassa vastaavaa ongelmaa ei ole, sillä paketeista kyllä näkee, mitä ne sisältää. Ainoastaan kiinalainen leipä jaksaa ”yllättää” joka kerta. Sämpylöiden tai muun suolaisen naposteltavan näköinen taikinapaakku on useimmiten läpeensä makea vehnäpulla.

Oletteko syöneet mitään tosi outoa? Koiraa, marsua, käärmettä tms. ? Miltä maistui?
EsaT

Tietoisesti emme tällä reissulla ole syöneet mitään ”tosi outoa”. Eräs katumyyjä väitti Turpanissa, että tandooriuunissa paistuneet pasteijat sisälsivät kissaa. Tämä taisi kuitenkin mennä kielimuurin piikkiin, sillä en ole kuullut, että muslimit käyttäisivät kissanlihaa sen enempää kuin muuallakaan kiinassa.

Käärmettä, sammakoita yms. olen kyllä aikaisemmilla matkoillani maistanut, eikä maku ole sen kummallisempi kuin valkoisella lihalla muutenkaan. Jossain kanan ja kalan välimaastossa.

Laos ja Thaimaa lähestyy. Jossain blogikirjoituksissa oli että ulkomaalainen ei saa Thaimaassa ajaa linja-autoa ja linja-autosta pitää maksaa arvolisävero,tms. Onko nämä asiat selvitetty ja hoidossa?
Mukanahan on Thaimaan konkareita, paikallisen linja-autokuskin hommaaminen Nong Khaihin tuskin on mikään ongelma.
Lasse

Aasialaiseen tapaan Thaimaan-lähteistä on saatu hyvin ristiriitaista tietoa. Lopullisesti tilanne selvinnee vasta rajalla. Tarvittaessa hankimme vaikka sitten paikallisen kuljettajan, mikä ei ole tosiaan ole ongelma, kuten totesitkin.

Jussi ehti Kysy pikavuorolta! -postaukseen laatia pitkän ja perusteellisen vastauksen erilaisista byrokraattisista skenaarioista, joita rajalla saattaa odottaa. En viitsi kopioida sitä tähän suoraan, mutta asiasta tarkemmin kiinnostuneet voivat selailla vanhempia postauksia.

Kiitos sinullekin aktiivisesta blogin seuraamisesta ja kommentoinnista.

Liikutte Kiinassa maaseudulla, jossa tuskin on paljon turisteja käynyt. Joudutteko siellä tuijotuksen kohteeksi länsimaisuuden ja kiinalaisille eksoottisen rodun vuoksi?
Mukavaa matkan jatkoa! Ja kiitos hienoista kuvista ja blogista!
Jpetteri

Toki tuijottelua, naureskelua ja ihmettelyä on saatu osaksemme, erityisesti minä, sillä kaljun päälaen, pitkän parran ja valkoisen ihon yhdistelmä ei ole Kiinassa kovin yleinen. Missään nimessä kiinalaisten kiinnostus ei kuitenkaan ole pahansuopaa. Paikallisten ottamiin valokuviin on päässyt itse kukin matkan aikana.

Mojens vuorolaiset.
Jos kalalle meinaa, niin pistäähän se vähän korvantakaa rapsuttamaan,kun ei montusta syöttejä löydy?
SAM

Jos ei luonto aja tikanpoikaa puuhun, jääkööt sitten maahan kaivelemaan matoja.

Ensiksi suuren suuri kiitos blogista; hienosta ja taidokkaasta tarinankerronnasta sekä häikäisevän huikaisevista kuvista. En ole enää ehtinyt näihin Kiinan osuuksiin kommentoida, mutta jokainen blogiteksti on luettu huolella läpi. Joskus jopa on vierähtänyt liikutuksen kyynelkin poskelle katsoessa noita maisemia ja miettiessä suuria kysymyksiä vapaudesta ja muista elämän tärkeistä asioista. Toivon todella paljon, että pääsen vielä joskus Tiibetiin ennen kuin se kiinalaistuu täysin. Harmittaa, etten ehtinyt käydä siellä oman 8kk:n Hong Kong-reissuni aikana.Kysymyksiä olisi varmaan paljonkin, mutta juuri nyt ei tule mieleen muuta kuin tiedustelu millä kameralla blogin valokuvat on otettu? Todella, todella kauniita kuvia.Hyvää matkan jatkoa!

Redang_Girl

Kuvat on otettu Sonyn a450-järjestelmäkameralla. Kyseessä on ensimmäinen järkkärini, jonka ostin vasta muutamaa viikkoa ennen matkan alkua. Mainio peli, joskin hämärässä ei tahdo kennon herkkyys enää riittää, vaan tuloksena on hieman rakeisia kuvia.

Tällainen vehje siis: http://www.digital-camera.com/631/sony-a450-provides-awesome-value-for-a-mid-range-camera.html

Videot on kuvattu kaveriltani lainaan saadulla, vanhankolla Panasonicin SDR-S7-taskuvideokameralla. Videoiden kuvanlaatu ei häikäise, mutten viitsinyt enää panostaa toiseen kameraan satoja euroja.

Kiitos palautteestasi, sitä on aina ilo lukea.

Kirjoitit viime postaukseen: “Surullisen tilanteesta tekee se, että pian tänne on turha palata. Jos haaveissasi on vierailla Tiibetissä ja löytää tiibetiläisyyttä muualtakin kuin postikorteista, suosittelen toimimaan hyvin, hyvin nopeasti.”
Miksi ja milloin on odotettavissa rajoituksia Tiibettiin matkaaville? Olen aina halunnu siellä päästä käymään ja ajattelin ehkä suunnistaa sinne ensi syksynä.
k

Päinvastoin: rajoitukset todennäköisesti lievenevät tulevaisuudessa, ainakin Lhasaan. Perustelen Tiibetin-nurinaani paremmin, kunhan Kiina on jäänyt taakse. Pysyhän siis mukana. Ja ehdottomasti syksyllä suunta Tiibetiin!

Heippa!!
Minä olen kiinnostunut teidän kokoonpanostanne. Eli minkä ikäistä porukkaa teitä onkaan kyydissä ja kuinka monta miestä ja kuinka monta naista.
Porukassa kun tiiviisti matkaatte, niin onko tullut vastaan jotain ylipääsemättömiä mielipide-eroja tai muuten hankauksia ryhmässä?
Onko tarkoitus laittaa jossain vaiheessa jotakin tietoa matkan kustannuksista? Minua kiinnostaa kovasti esim. mikä on matkan perushinta/henkilö.
Tsemppiä!! Teillä on hieno reissu ja olette matkanne ansainneet. Ja kiitos, että jaatte siitä osan myös meille, jotka kärvistelemme täällä Etelä- Suomenkin 20-30 -asteen pakkasissa.
Susku

Ikähaitari on laaja: nuorin on 23-vuotias ja vanhimmat lähestyvät 70 vuoden kunnioitettavaa ikää. Miehiä on kymmenen ja naisia viisi.

Näin suuressa porukassa kaikki eivät tietenkään voi olla sydänystäviä, mutta kaikkien kanssa on tultava toimeen. Tottakai väsyneenä ja pitkän ajopäivän jälkeen saattaa monilla olla pinna kireällä, mutta isommilta sanaharkoilta ollaan onneksi säästytty. Asiat on pakko selvittää puhumalla, sillä matkaa on vielä jäljellä.

Matkan kustannukset löytyvät tosiaan tämän sivuston FAQ:sta, kuten Lasse ehtikin jo kommentoida. Lopullista hintaa on vaikea arvioida, sillä ihmiset käyttävät rahaa eri tavalla ja eri asioihin.

Kuinka monta kilometria yhteensä on jo takana? (mm. Venäjällä, Kazahstanissa ja Kiinassa) ?
Kuinka paljon on jäljellä (noin) ?! HYVÄÄ JA TURVALLISTA MATKAN JATKOA!!!
vikved

Mittarissa on reilut 10 000 kilometriä. Tähän jos haluaa lisätä Tiibetin-junan kilometrit, niin olemme taittaneet yhteensä reilut 12 000 kilometriä maan pinnan tasoa. Edessä on erilaisten karttapalveluiden mukaan reilut 2000 kilometriä.

1) Sellainen juttu nyt juuri tuli mieleen kysyä, että mikähän on matkalaisten mielestä (vaikkapa huutoäänestyksen tuloksin – tai muunlaisella äänestyksellä) ollut tähän mennessä kaikkein parasta matkassa ja mikä kaikkein pahinta.
2) Ja vielä: millaisia ajatuksia ja tunteita se herättää matkalaisissa, että reissaaminen alkaa olla osapuilleen loppusuoralla ja saavutte määränpäähänne? Eli ovatko kaikki tyytyväisiä siihen, että bussimatka päättyy ja päämäärä on saavutettu vai jääkö joillekin reissaamisen “purema” kytemään eikä malttaisi jäädä yhteen paikkaan kovin kauaksi aikaa?
seonmoro

Pikahaastattelun perusteella parhaiksi asioiksi mainittiin muun muassa seuraavaa:

”Koko ajan muuttuvat maisemat, kulttuuri ja ruoka.”
”Tiibetin kansa ja kulttuuri, jotka olivat niin erilaisia kuin missään muualla.”
”Reissu kokonaisuudessaan on ollut parasta.”
”Reitti on vienyt paikkoihin, joissa on hyvin vähän muita turisteja ja joihin tuskin olisi muuten tullut mentyä.”
”Koko reitin Helsinki-Bangkok näkeminen maanteitse.”
”Monia uusia ensimmäisiä kertoja niin ruokien, maisemien kuin paikkojenkin suhteen.”
”Muu porukka ympärillä.”
”Porukka on jaksanut kiivastakin tahtia hyvin.”
”Alkumatkan haasteellisuus, Kiinassa on ollut liiankin helppoa.”

Huonoiksi asioiksi mainittiin:
”Pitkät päivät, joiden vuoksi normaalia päivärytmiä, kuten liikunnan harrastamista, on ollut vaikea pitää yllä.”
”Mount Everestin base camp jäi aikataulusyistä väliin.”
”Etenemisvauhti on ollut liian kova, liian vähän aikaa per paikka.”

Liian nopeaa tahtia valitteli moni muukin, mutta turha kirjata samoja asioita kymmeneen kertaan. Muutama lisäviikko olisi useimpien mukaan tehnyt aikataulusta huomattavasti löysemmän ja mukavamman. Kesken matkaa on aikataulua myöhäistä muuttaa radikaalisti, sillä osalla matkustajista on Suomessa odottamassa työ- ja muita velvotteita, minkä vuoksi alkuperäisestä saapumispäivästä ei voida myöhästyä kovin montaa viikkoa.

Toisaalta etenemisessä nähtiin positiivistakin, sillä maisemat ja paikat vaihtuvat usein.

Matkan eteneminen loppusuoralle herätti seuraavanlaisia tunteita:
”Lämpimämpiä kelejä odotellaan.”
”Paljon uutta vielä edessä, joten ei tunnu loppusuoralta.”
”Tämä on minulle vasta matkan ensimmäinen vaihe.”
”Aina haikea tunnelma matkan päättyessä, mutta jatkoa odotellessa.”
”Kaikki loppuu aikanaan.”

Olen muun ryhmän kanssa samoilla linjoilla. Tahti on ollut tiivis, mikä oli toki tiedossa etukäteen. Oma matkusteluni on normaalisti jotain aivan muuta, mutta täysin normaalista reissusta ei olekaan kyse.

Yhden tai kahden yön aikana on ollut vaikea päästä kaupunkeihin ja paikkoihin kunnolla sisään, mikä on omalta osaltani tuottanut yhden suurimmista pettymyksistä: blogin sisältö on väkisin jäänyt köyhemmäksi, kuin olisin halunnut. Kovin syvällisiä reportaaseja ei ole ollut mahdollista tehdä, sillä se vaatisi enemmän aikaa taustatyöhön, kaupungissa elämiseen ja ennen kaikkea paikallisiin ihmisiin tutustumiseen.

Erityisesti viimeistä ei voi liikaa korostaa, sillä kaikki voivat lukea matkaoppaista tai Wikipedista perustiedot kaupungista, mutta virallisen datan alla kuplivaan tietoon ei pääse käsiksi kuin ihmisten kautta.

Parasta on ollut koko maisemien skaalan näkeminen: tie on vienyt jäisiltä aroilta Himalajan vuorille ja kohti tropiikkia. Vielä kun jonain päivänä pääsee virittelemään riippumattoa hiekkarannalle, paletti on valmis. Matkan varrelle on sattunut valtavia teollisuuskaupunkeja, viehättäviä pikkukyliä, jokia, järviä, metsiä, aavikkoa, uskontoja ja kulttuureita Venäjän ortodokseista tiibetinbuddhalaisiin ja muslimeihin.

Matkan loppumista on turhan aikaista pohtia vielä tässä vaiheessa. Tuskin oma intohimoni matkailua kohtaan tästä ainakaan vähenee.

Kiinnostaa millaisia vaivoja Ajokkiin on tullut matkanvarrella. Tehkääpä kooste Ajokin matkanteosta. Polttoainevaivat taisi johtua itse aineesta, lokasuojan pala, ohjaustehostin ja lämmityslaite sit vissiin varsinaisia vikoja. ootteko seuranneet polttoaineen kulutusta, kenelle se rekisteröitiin kiinassa, mitä teette sille, ajattako takaisin (saatatte kyllä niinkin hulluja olla)
lahti32

Siinähän ne melkein tulivatkin lueteltua, joten blogia on luettu tarkkaan! Akut tyhjenivät Troitskin raja-kaupungissa Venäjällä, Kazakstanin polttoaineongelma ratkesi oikean lisäaineen löydyttyä, lokasuojasta irtosi jossain Venäjällä palanen ja ohjauksentehostin reistaili Kazakstanista aina Kiinan Turpaniin saakka. Kuskin paikan puhaltimissa oli pientä häikkää, mutta se korjaantui pienellä paperinpalalla.

Ottaen huomioon auton iän ja matkan olosuhteet, aika vähällä olemme selvinneet.

Dieseliä on kulunut tätä kirjoitettaessa reilu 4000 litraa. Bussi rekisteröitiin väliaikaisesti Kiinan kilpiin ja Janille tuli väliaikainen ajokortti maahan. Molemmat ovat voimassa ensi viikon maanantaihin, jolloin meidän täytyy jo viisumien mukaan olla ulkona maasta.

mitä tapahtuu linja-autolle kun pääsette perille.
V-P

(Samaa kysyi moni muukin)

Bussi lepää Thaimaassa ainakin kesän yli. Ajokin matka jatkuu näillä näkymin syksyllä Malesian ja Indojen kautta kohti Australiaa. Kuka tietää, minne sieltä. Tarkempia tietoja joskus myöhemmin, jossain muualla. Kunhan nyt ensin sinne Bangkokiin…