Eilinen aamu alkoi aikaisin, kun Ajokki pärähti käyntiin tasan aikataulussa klo 8. Edessä oli 570 kilometrin mittainen taival Ukrainan pääkaupunkiin Kiovaan. Aikaa ei ylimääräiseen jumitteluun juuri ollut, sillä rajan ylitykseen sujuvuudesta ei taaskaan ollut mitään takeita. Yhden pysähdyksen taktiikalla edettiin, ja sille sai kunnian toimia Gomelin persoonallinen pikkukaupunki. Sen värikkäät talot ja rehevät puistot olivat kuin satukirjasta. Aukiota ja puistikkoja koristivat neuvostoaikaa henkivät patsaat, Ajokkikin vietti lounastaukoa parkkialuetta vahtineen herra Leninin tuiman katseen alla.
Pikaisen kaupunkikierroksen jälkeen ajoimme rajalle. Siellä jonotimme ensin Valko-Venäjän puolella passeihin maastapoistumisleimat, sen jälkeen Ukrainan puolella maahansaapumisleimat. Ripeydestä ei etenkään poistumisleimoja jakaneita koppalakkisia päässyt taaskaan syyttämään. Bussin papereiden selvittely otti myöskin jälleen oman aikansa, mutta tällä kertaa odotteluaika hyödynnettiin tehokkaasti raja-aseman tax free-myymälässä, jonka hinnat aiheuttivat matkalaisissa hilpeyttä: pullo vodkaa kahdella eurolla, tupakkakartonki 4 eurolla ja kosmetiikkaa eurolla.
Rajalta selvittiin tällä kertaa kahdessa tunnissa. Ukrainan puolella tie huononi, meno oli melkoisen kuoppaista eli totutusta matkanopeudesta jouduttiin aluksi tinkimään reippaasti, mikä yhdessä yltyvän sateen ja hupenevan ajoajan kanssa saivat kippari Laineen ilmeen kiristymään. Kiovaa lähestyttäessä aloimme selvittelemään majoitusvaihtoehtoja, mikä osoittautuikin yllättäen haasteeksi. Kaikki paikat olivat täynnä tai lähes täynnä. Myöhemmin, kun saimme taas nettiyhteydet kunnolla päälle, selvisi syyksi Kiovan muotiviikot. Majoitukset olivat 97%:sti täynnä. Selvityskomitealta alkoivat vitsit olla vähissä ja kuskilta lakisääteinen ajoaika loppu, joten päädyimme jäämään yöksi Brovaryyn, noin 25 kilometrin päähän Kiovasta.
Aamulla siirtyminen Kiovan keskustaan hoidettiin julkisen liikenteen voimin, ensin paikallisbussilla ja sen päätepysäkiltä metrolla. Ukrainan pääkaupunki vaikutti heti eläväiseltä ja värikkäältä. Nelihenkinen delegaatiomme löysi itsensä ensimmäiseksi Kiovan keskusaukio Maydenilta, joka on saanut kyseenalaisen kunnian toimia useiden mellakkojen ja joukkomielenosoitusten päänäyttämönä, viimeksi Ukrainan kriisin aikana.
Kiovassa on valtavasti nähtävää, ja keskustan alue melko laaja, joten käveltävää riittää. Metro on edullinen ja toimiva liikkumismuoto, ja toimii samalla polettiperiaattella kuin Minskissäkin. Lähellä Maydan-aukiota sijaitsee Kiovan tunnetuin turistialue, vanha kaupunki, jonka mukulakivisillä ja mäkisillä kaduilla saa parempijalkaisempikin asetella askeleensa tarkkaan. Tunnetuin katu alueella lienee Andriyivski Uzviz, jonka varrelta voi ostaa taidetta, matkamuistoja ja vanhaa neuvostoajan antiikkia; tarjolla on kaikenlaista mielenkiintoista kaasunaamareista karvalakkeihin. Tavaroiden autenttisuuteen kannattanee kuitenkin suhtautua varauksella. Läheltä löytyy myös Zoloti Vorota eli kultainen portti, joka oli alkuperäinen portti vanhaan Kiovaan sekä Bessarabyn kauppahalli, josta voi hankkia vaikkapa tuokkosen karhunvatukkaa naposteltavaksi tai rasian kaviaaria kotiinviemisiksi. Ravintoloita löytyy jokaiseen makuun, ja pitihän Kiovassa toki maistaa sen nimikkoannosta, Kievin kanaa. Annoksen sai juomineen noin 3 eurolla.
Yksi suosituimmista vierailukohteista kaupungissa on Petsherskin Lavran kaunis luostarialue, jolla sijaitsee useita näyttäviä kultakupolisia kirkkoja. Munkit vaeltelevat turistien joukossa kumpuilevilla mukulakivikaduilla ja kovaäänisistä kaikuvat kirkolliset toimitukset tai hengellinen musiikki. Paikka on tunnettu erikoisesta luolaluostaristaan, joka harmiksemme oli ehtinyt jo mennä kiinni paikan löydettyämme. Nähtävää siellä riitti toki muutenkin. Alue sijaitsee lyhyen metromatkan päässä ydiskeskustasta ja sinne on alle euron pääsymaksu.
Huomenna luvassa on monelle se itäblokin etapin odotetuin kohde: kierros Tšernobylin ydinvoimalan alueella. Surullisen kuuluisassa voimalassa vuonna 1986 sattunut historian suurin ydinonnettomuus nosti sen koko maailman tietoisuuteen. Nykyään alueelle pääsee tutustumaan opastetuilla retkillä, jollainen myös pikavuorolaisille on varattu.
