Enää ei maisemaa ole pilattu merinäköalalla. Polttavan auringonpaahteen sijaan taivaalta ripottelee vettä tasaiseen tahtiin ja pakoputkien pärinä on korvannut aaltojen liplatuksen.
Viimeisen pisteen Surfers Paradisen iin päälle laittoivat perävaunuvarkaat, joiden vierailu pikavuorolaisten kansoittaman huoneistohotellin parkkipaikalle viivästytti Gold Coastilta lähtemistä parilla tunnilla. Puhelinsoittojen, epämääräisen palloilun ja poliisiasemapyörähdyksen jälkeen matkaan viimein päästiin – toki perävaunun verran kevyemmällä lastilla.
Taktisesti kaavailtuun vetoon ajaa läpi yön parin tunnin viivästys ei juuri vaikuttanut. Suunnitelmien mukaan ehdittiin vielä pitää ruokailutauko rauhallisessa Byron Bayssä, jonka pimenevä ilta semihippeineen ja livemusiikki tarjoavine olutravintoloineen jakoi mielipiteitä. Tällä kertaa juuri rullakebabia pidempään Byronissa viihdytty, sillä pikavuorohorisontissa siinsi selkeästi Sydney.
Määrällisesti pienentynyt pikavuoroporukka mahtui matkaamaan ahtaaksikin haukutussa Dingossa lopulta suhteellisen mukavasti huolimatta tavaratilaksi muuttuuneesta takapenkistä. Yöllä liikkuminen heitti silti haasteensa nukkumisesta haaveileville. Satunnaisella pomppuisalla tiellä ideaaliasennon löytäminen vaatii nimittäin työtä.
Tummien silmänalusten sävyttämänä perille Australian suurimpaan asutuskeskukseen saavuttiin aamulla puoli kymmenen maissa. Kuskia lainaten:
– Ihan peruskevyt 900 kilometrin puristus takana, mikäs tässä.
Edessä oli silti vielä bussin parkkeeraaminen. Suurkaupungin syövereissä henkilöautollekin on ajoittain vaikeaa löytää parkkipaikkaa. Bussin kanssa liikutaan luonnollisesti eri sfääreissä – etenkin, kun säilytyspaikan pitäisi olla myös mahdollisimman kustannustehokas.
Parin tunnin pyörimisen jälkeen Dingo saatiin torpattua hienostotalojen värittämälle esikaupunkialueelle. Mersujen ja Porschejen joukkossa pikavuorobussi nukkunee yönsä mainiosti.
Pikavuorokippari joutui sen sijaan rojahtamaan hieman vaatimattomamman hostellin petiin. Alasänkyyn kuski kuitenkin päästettiin.
Mitä sinä pidät yöllä matkustamisesta?
—
Pikavuoro left Surfers Paradise last night about two hours later than expected as the theft of our trailer had to be solved. A visit to the local police station was enough this time and the bus, eventually, headed towards Sydney.
We decided to save on accommodation expenses and drive through the night. It turned out to be a little controversial decision: the time flew by but sleeping in the bouncing bus was not that pleasant. After all, we arrived in Sydney before 10 am and after a nerve wrecking, two-hour search of a parking lot it was time for our driver too to get some sleep.
”Vääksystä kotoisin olevalle Kalle Miekk-ojalle perävaunun katoaminen tarkoittaa koko matkavarustuksen uusimista”
Kallelle terveisiä,kyllä se siitä iloksi muuttuu.
No voi kissan pierut. Eikö sen aussimaan pitäsisi olla sivistysseutua. No mitä sitä ihmettelemään, kaikkea sattuu. Ja jos tämä oli vihoviimeisintä niin siitähän nousette…
AAmulehti täällä Tampereella kirjoitti näyttävästi varkaudesta, en olekkaan muistaakseni ennen siitä lukenut reissustanne mitään.
Hyvää jatkoa ja puhtia etiäppäin toivottelen, kevähälle se kohta kääntyy ainakin täällä!
Jep, jep. Hymyksi vielä hyytyy, kuten pikavuorolaisilla on tapana vastoinkäymiset kuitata 🙂
K
heips ,oletteko nyt kauan sydneyss’ ,olis sitä hapanleipää ihan suomalaista ,teillä on mun numero pankaas soittaen
Onneksi ehditiin käymään! Suurkiitokset pöydän antimista! 🙂
K
Ei olis Singaporessa kukaan pöllinyt perävaunua, se on varma se.. 🙂 Ei uskaltais..
Yöllä matkustaminen on kivaaaaaa! Pidän! 🙂 Siihen tiivistyy the seikkailufiilis vaikka nukkuminen ei aina onnistukaan. Edellyttäen tietenkin että ennemmin tai viimeistään myöhemmin saa sitten ne univelat kuitattua.
Se tunne kun sä heräät keskellä yötä ja pimeää, mittarivalot loistaa, radiosta soi hiljaa jotain hyvää, kuski on virkeä ja hyväntuulinen ja pienen raportin missä mennään jälkeen nukahdat uudestaan hyvillä mielin ja luottavaisena matkan sujumisesta. Tai sitten et nukahda, vaan nautit yön hiljaisuudesta, auton tuomasta liikkeestä, ulkona ohi lipuvista valomonumenteista (siltä kaikki yöllä vaikuttaa), pidät seuraa kuskille ja parannatte maailmaa, tunnet itses jotenkin vapaaks ja irralliseks kaikesta. Ja kuskilla sama juttu. Lisäks ratissa tulee öiseen aikaan jotenkin suuri ja kaikkivoipainen olo, ”valvot” muiden unta, tajuat sen että suhun luotetaan ja että sä handlaat tän homman. 🙂
Niin ja noista matkabiiseistä muuten vielä. Ei valitettavasti tule uusia kappaleita pahemmin mieleen ja kiinnostais itseänikin, ainoo on se PMMP:n Matkalaulu. Mut ikivihreät kunniaan ja kuuntelemaan Rautavaaraa, sillä on paljon noita kulkuribiisejä; Kulkurin iltatähti, Kulkuri ja joutsen ym. ja Hummani hei, joka musta kanssa kelpaa hyvin matkalauluks. 😀 Born to be wild ja Moottoritie on kuuma teillä toki lienee ilman muuta.
ei ole luvattuja kuulumisia ajokista kuulunut?
onko enaan olemassa vai joko on bazookalla ammuttu hajalle?
Ajokki on vielä keskuudessamme. Tarkemmin sanottuna edelleen Darwinin satamassa. Asiaan palataan kyllä, kunhan päästään ensin perille Melbourneen 🙂 Kiitoksia kysymyksistä!
K