Lanzhou on yksi Kiinan saastuneimmista kaupungeista. Kesäisin ilma saattaa olla niin huonoa, etteivät edes kaupunkia ympäröivät vuoret näy sakean savun keskeltä. Yhdysvaltalaisen Blacksmith-instituutin mukaan Lanzhou on yksi maailman 30 pahimmin saastuneesta kaupungista.
Lonely Planetin Kiinan-oppaan vuoden 2009 painos jopa kehottaa jättämään kaupungin kokonaan väliin, ellei jostain syystä ole pakko viettää aikaa täällä.
Itse en allekirjoita aivan niin jyrkkää tuomiota.
On totta, että kaupungissa on melko vähän nähtävää, jos on kiinnostunut nähtävyyksistä tai museoista. Myöskin puistot ja muut pakopaikat hälinältä ovat harvassa.
Vaikka kaupungista puuttuu Pekingin historiallinen värinä tai Shanghain avaruusajan syke, täällä viihtyy pelkästään hyvien ruokailu- ja illanviettomahdollisuuksien vuoksi muutaman yön helposti.
Esimerkiksi kaupungin läpi kulkeva Qingyan Lu tai rautatieasemalle päättyvä Tianshui Nanlu ovat pullollaan hyvätasoisia ravintoloita, jotka tarjoilevat kaikkea mahdollista peruskiinalaisesta naudanliha-nuudelikeitosta ja hot potista korealaiseen BBQ:een ja pannupizzaan.
Myös Lanzhoun yökerhotarjonta on vähintään runsas, mistä saatiin eilen ruohonjuuritason kokemusta Lassin syntymäpäivien ansiosta. Yuguo-klubi Qingyan Lun länsipäässä oli ihmeissään, kun lähes koko 15-henkinen revohka otti matkan kokeneempaa kaartia myöden tilan haltuun. Eri ihmisten vuosipäiviä on ehditty jo juhlia moneen kertaan matkan aikana, ja lisää on vielä tulossa.
Paikallinen juomien hinnoittelupolitiikka jäi hieman hämäräksi, sillä neljä Budweiseria maksoi tiskillä 120 yuania (12 euroa), mutta jos osti koko korin, hinta oli vain 300 yuania (30 euroa). Lienee sanomattakin selvää, kumpaan tarjoukseen tartuimme.
Jos yöelämä ei ole oma kuppi teetä, suurkaupungin mittakaavassa rauhaa löytyy Keltaisenjoen rantakaduilta, missä vanhat miehet lennättävät päivät pitkät leijaa ja nuoret pariskunnat maleksivat ympäriinsä höyrytettyjä maissintähkiä napostellen. Itse mutainen joki ei roskaisine rantoineen tarjoa juuri virikkeitä mielelle tai keholle.
Näin talvisaikaan myös Lanzhoun surullisen kuuluisa ilmanlaatu on kaltaiselleni allergikko-astmaatikko-alfauroksellekin aivan siedettävä. Kesäisin tilanne on todennäköisesti aivan toinen.
Huomenna puolenpäivän jälkeen hyppäämme Lhasaan vievään junaan. Luvassa on 32-tuntinen matka yli vuorien. Ohjelmassa on rentouttava yhdistelmä nukkumista, purkkinuudeleita ja vihreää teetä. Tasaisesti puksuttavan junan makuupaikka on ylivoimaisesti paras tapa matkustaa pitkiä etappeja.
Aikaisemmin valittamani flunssa ei ole vielä täysin hellittänyt, joskin kuiva yskä on muuttunut märäksi sellaiseksi ja lievä lämpö on hävinnyt. Toivottavasti viimeistään junamatkan aikana saa levättyä niin paljon, että viimeisetkin pöpöt lannistuvat.
Toinen vanhemmista pariskunnista jää Lanzhouhun parantelemaan sitkeää köhää ja flunssaa, mutta loput 13 matkaavat maailman katolle, jonka omaleimaisuus on kovaa vauhtia haihtumassa maan kiinalaistuessa.
Odotukset Tiibetiä kohtaan ovat sanalla sanoen korkeat. Uskon että vuosisatoja matkaajia kiehtonutta ainutlaatuista mystiikkaa on vielä jäljellä, kaikesta huolimatta.
Onnea Lassille jälkikäteen. Mahto olla hyvät bileet – kuvat olisivat olleet piste iin päälle 😉
Onneksi ainakin osa on miltei flunssastaan selvinnyt, sillä varmasti koettelee korvia mentäessä yläilmoihin junalla. Varmaan hyvä päätös pariskunnalta jäädä kattelemaan maisemia alemmas.
Ainakin saatte levätä junassa jonkin aikaa ja koko lauma nauttia matkustamisesta.
Kyllä vaan näihin kirjoituksiinne ja kuviinne on kasvanut niin kiinni, että oikein odottaa seuraavaa pläjäystä. On nää niin elävästi kirjoitettuja ja kuvattu. Mitään muutaman sivun sepostuksia tuskin jaksaisi kirjoittaakaan saati sitten lukea … 😉
Tänään matkoja katsellessani mietin jälleen kerran … oi jospa oisin saanut olla mukana …
Täällä on sitten lunta tullut eilen ja viime yönäkin vielä. Nyt hyytävän kylmä tuuli, ei paljoa tee mieli mennä ulos. Mutta kesä on tulossa – näin ainakin luulen.
Enjoy !
Upeita matkakuvauksia. Luannikasta reissua Tiibettiin. Melkein kateeksi käy kun en ole mukana.
Kuitenkin helpompaa seurata täältä kotisohvalta? Tämmösen peruslaiskan tyypin.
Mitä ihmeen savonsanoma juttuja siellä oli?
Saako sen bussin paikannuslaitteen mukaan Tiibetiin? Olis aika vänkää seurata missä juna menee.
Hei!
Janilla on vyöllään henkilökohtainen GPS-jäljitin!
Tiibetin osuutta voi seurata osoitteessa:
http://salontilausmatkat.fi/tiibet.html
Onkohan matkalaiset päässy junaan, ei tunnu Janin Spotlaite lähettävän viestejä?
Kyllä on laitteet kehittyneet,siitä kun sarjassa
tankki täyteen Reinikainen kehitti sen
leimasimen.Nyt jo jälkiä 37.
hoh hoo
Ei voi muuta kuin ihmetellä, kuinka pitkälle vanha Royal on jo jaksanut matkustaa ilman suurempia ongelmia.
Hih, blondi meni halpaan, luulin hetken että joku kiinalainen oli saanut käsiinsä jotain Savon Sanomat-juttuja ja ostitte ne siltä. Mutta kyse olikin siis tästä suomalais-tyyppisestä nuoresta miehestä…
Tosin ei sitä koskaan tiedä mihin maailmalla törmää. Törmäsin kerran Ranskassa yläasteen historianopettajaani kotikatuni päässä, oli lomalla Lyonissa. 🙂 Mutta ehkei sentään Savon Sanomat-buffeja Lanzhoussa, toisaalta. Blondi mikä blondi.
Hyvää matkaa taas, ja terveyttä!!
Ihan oikein tulkitsit ensimmäisellä kerralla, mademoiselle. Meikäläisen kuvateksti vain oli surkea ja jätti liikaa tulkinnanvaraa.
Katukauppiaalta tosiaan löytyi Savon Sanomat -buffi sekä vaalenpunaisella kuosilla varustettu vaihtoehto, jota koristi erehdyttävästi Suomi-leijonaa muistuttava otus. Älä kysy, miten tämä on mahdollista.
Ja muista, että blondius on hyve.
Jos buffi ei ole tuttu, niin kyse on tällaisesta tuotteesta: http://www.buff.eu/en/FIN/products/-/c/H/s/A/f/9
”Buff” on itseasiassa tuotemerkki, mutta sana on yleistynyt tarkoittamaan kaikkia vastaavia kopiota, hieman kuten cola tai frisbee.
Lassille synttärionnittelut jälkikäteen! Tais olla oikein remujuhlat kun ei kuviakaan parane
esitellä. Sillälailla! Sitä se halpa ja hyvä Brändy teettää! Kun vaan ei olis kovasti kupariseppiä
liikkeellä. Jälleen mielenkiintoisia kuvia paikallisista. Kiitos niistä sekä tarinasta.
32hrs junamatka voi olla koettelemus, riippuen siitä millaiset jakkarat junassa on ja onko kiinnostava
ravintolavaunu. Pianhan se tiedetään. Tosin oletan ettette lähettele siltä matkalta montaakaan tekstaria.
Bussille palattuanne kylläkin. Joku jo tuossa ehdottelikin että otatte sitä brändyä niinkuin lääkkeeksi
mukaan sinne Lhasaan. Voi tosiaan olla viisas vinkki.
Onnea junamatkalle ja muuallekkin, missä nyt sitten satutte liikkumaankin. Terveyttä kaikille matkaan lähtijöille, myös niille jotka jäävät parantelemaan itseään paikallisesti. Tsemppiä!
Aikamoisen saasteista vaikuttaa Kiinassa olevan kaiken kaikkiaan, valitettavasti. Joka tapauksessa hyvää matkan jatkoa teille, toivottavasti paranette pian vaivoistanne ja pääsette jatkamaan matkaa mahdollisimman terveinä.
soittelin eilen kiinaan sille toiselle vanhemmalle pariskunnalle jotka jäivät ko. kaupunkiin parantelemaan ja elämä voittanee. Kaupungissa on ohut ja ”jonkin verran huono” ilma, mutta hetkittäin jopa ”raitista”, ainakin hotellin 10 kerroksen ikkunasta höngittynä. Sen verran rankka ja vaarallinen taitaa tuo Tiibetin reissu olla, että oli varsin viisasta puolikuntoisten jäädä lepäilemään. Reissu ja bussissa istuminen on tainnut olla kuitenkin melko rankkaa kaikille, sitä on vaikea täältä edes kuvitella. Ihan ei kaikki sattumukset ja seikkaulut paljastu blogista, mutta eipä sitä 24/7 tapahtumia voikkaan lyhyesti kertoa. Ehkäpä tästä saadaan reissun jälkeen jonkinlainen reissukirja/blogi kuvineen? toivottavasti 🙂 kyllä oli sen verran huikeita juttuja että riittää matkalaisilla kerrottavaa vuosiksi eteenpäin. Vaikeaa on myös kuvitella, ettei netti toimi maailmalla mutta näin on.
Lämpöä kohti käy matkalaisten tie, paljon on vielä edessä mutta eiköhän he bangkokkiin pääse – aikanaan mutta tuskin ihan ajallaan 🙂 terkut kaikille kiinasta! Ainutlaatuinen reissu, jonka ainutlaatuisuutta me täällä tuskin osataan edes kuvitella!
Kiitos mimmi vastauksesta ja selvennyksestä. Ihan varmasti onkin käynyt jo raskaaksi tuollainen matkanteko (vaikkei se tosiaan ole käynyt ilmi blogista) ja joillekin on toki parempi jäädä lepäämään ja keräämään voimia.
Kyllä aivan varmasti on jokaisella matkalaisella kertynyt hyvinkin paljon kaikkea, jota kertovat sitten läheisilleen ja muistelevat loppuelämänsä.
Kiitos terveisistä ja tsemppiterveisiä täältä kotimaasta! Kyllä te määränpäähänne vielä pääsette, mutta nauttikaahan nyt matkasta sinne 🙂
https://www.rantapallo.fi/nomad/
Täällä meitä ruokitaan ruhtinaallisesti Tiibetin
pysähdyksen aikana.Tietoa on.
Hei Tero,
Kirjoitat sujuvaa tekstiä, jota on ilo lukea. Mutta, pliis, älä käytä myöden-muotoa, oikea on myöten. Hyvää reissua teille kaikile.
Luojan kiitos että tätä paskaa ei ole pakko lukea.Ts kommentit
Älä lue!Saa täältä kyllä paljon vinkkejäkin.Katson toisten antamat linkit kiitollisena,kun en itse osaa oikein niitä hakea.On tämä vaan mielenkiintoinen reissu!
Onko kellään tietoa miksi spotlaite ei lähetä karttaan paikkatietoja.
Onko laite automaattinen vai eikö Jani muista painaa lähetysnappia?
Spotti pelittää taas,Lhasassa näyttäsivät olevan!Onkin ollut vähän tyhjä olo,kun ei ole ollut mitään tietoa matkalaisista.
Moro
Just saavuttiin Lhasaan, aika monta tuntia etuajassa. Eilen ja tänään lähetetyt tekstarit eivät ole vähemmän yllättäen päässeet perille. Tarkempaa päivitystä myöhemmin, jahka saa evästä ja suihkun alle. Kaikki OK, edes ohut ilma ei ole aiheuttanut minkäänlaisia ongelmia.
Kiitos, HIENOJA kuvia(..taas, kuten kaikki, taitaa olla hyvä kamera, tai sit ammattikuvaaja), eikä tarinassakaan vikaa. Olen ”mukana”, vaikkakin kotona. Mukavaa matkaa teille kaikille!!