Tervetuloa Kiinan kansantasavaltaan

Kiina, 1,3 miljardia ihmistä ja maailman kolmanneksi suurin pinta-ala. Takana uskomaton historia, edessä loistava tulevaisuus.

Kaksi kertaa Kiinassa käyneenä odotin tänne paluuta malttamattomana. Kiina on kaikessa monimuotoisuudessaan maa, jonne on helppo palata uudestaan vaikka loppuelämänsä ajan, eikä samoja polkuja tarvitse tallata kahta kertaa.

Odottavaa tunnelmaa ei latistanut edes se, että bussi starttasi Zharkentistä Kazakstanin puolelta jo kuudelta aamulla.

Olin itse etukäteen arvioinut Kazakstanin ja Kiinan välisen rajan ylityksen kaikkein vaikeimmaksi. Maa on niin byrokraattinen, että pienetkin epäselvyydet papereiden suhteen saattaisivat aiheuttaa suuria ongelmia.

Erityisesti ajoneuvon vieminen tiedettiin hankalaksi. Myös epäonnistuneista yrityksistä liikkui tarinoita erinäisillä nettifoorumeilla.

Bussi kurvasi Kazakstanin puoleiselle rajalle 8.30 aamulla. Rajaviranomaiset kävivät sisällä bussissa kaksi kertaa tarkistamassa kaikkien paperit, ennen kuin hieman ennen yhdeksää pääsimme itse raja-asemalle. Matkustajat menivät jälleen helposti läpi, mutta bussi joutui perustellisempaan tarkastukseen kuin koskaan aikaisemmin.

Ajallisesti tarkastus ei kestänyt kuin tunnin, mutta kaikki bussiin jääneet tavarat oli revitty auki ja levitelty ympäri sisätiloja.

Kiinan rajalle saavuttiin n. 10.30. Silloin en olisi uskonut, jos joku olisi kertonut, kuinka hyvin kaikki tulee sujumaan. Tuskin olisi kukaan mukaan.

Kiinan rajoilla on joskus virkailijoilla nutturat melko kireällä, mutta sellaisesta ei tällä kertaa ollut tietoakaan. Vastassa oli hymyilevä joukko univormuja, jotka kuvasivat pienillä digikameroilla koko ryhmän rajasähellystä. Saattaa olla, että kuvat menivät virallisempaan tarkoitukseen kuin nahkakantiseen kotialbumiin, mutta ainakin kuvausryhmällä oli hauskaa.

Passintarkastus oli Kiinan puolella jonotuksineen ohi vajaassa puolessa tunnissa. Bussi meni samaan aikaan syyniin.

Rajalla oli vastassa myös paikallinen fixerimme, Paul Lee, joka viettää Pikavuoron seurassa Tiibetin-osuutta lukuun ottamatta seuraavan kuukauden aina Laosin rajalle asti.

Pienen ensikokemuksen perusteella kyseessä on erittäin osaava säätäjä, josta on varmasti vielä moneen kertaan iloa ja hyötyä matkan aikana. Paulista on luvassa tarkempi esittely myöhemmin.

Myös uudenvuoden läheisyys pisti rajalla toimintaan tehokkuutta. Paulin mukaan aamulla jonottamaan saapuneet autot pääsevät normaalisti tullin tarkastettavaksi vasta kuuden aikoihin illalla, mutta Ajokki rullasi tulliin jo 11.00 aikoihin, sillä ketään ei rajalla kiinnostanut jäädä töihin kovin pitkäksi aikaa.

Bussin tarkastus oli nopea ja kivuton, ja pian Ajokin turkoosit sävyt kaarsivat toiselle puolelle raja-aitoja.

Matkustajat olisivat voineet päästä ulos rajalta jo hieman puolenpäivän jälkeen, mutta raja suljettiin lounaan ajaksi, emmekä aivan ehtineet siihen mennessä ulos byrokratian varjoista. Jouduimme odottelemaan raja-aseman pihalla turhaan noin 1,5 tuntia, ennen kuin työntekijät palasivat rajalle ja avasivat portit Kiinaan. Onneksi aurinko paistoi ja tunnelma oli seesteisen keväinen.

Kaikenkaikkiaan Kazakstanin ja Kiinan välisellä ei-kenenkään-maalla härväykseen kului aikaa viitisen tuntia, mikä on paljon, paljon vähemmän, kuin oli pahimmillaan pelätty. Pahat kielet huutelivat ennen matkaa, ettei Kiinaan ole mahdollista viedä linja-autoa. Terveisiä heille. Nuudelikeitto on kuumaa ja Tsingtao kylmää.

Tehdään se nyt selväksi: auton vieminen Kiinaan ei ole halpaa. Kiinalaisen matkatoimiston palvelumaksu on tuhansia euroja, mihin toki sisältyy kaikki mahdollinen.

Mutta tärkeintä on, että olemme Kiinassa, tarkemmin sanottuna Ilin kaupungissa. Seuraavan kerran rajamuodollisuuksia täytyy stressata vasta kuukauden päästä. Kiinasta pääsemme aina ulos, kun tänne on kerran päästy.

Ilissä vietämme ainakin huomispäivän. Bussi startannee seuraavan kerran sunnuntaiaamuna, jolloin keula suunnataan kohti Ürümqia, Xinjiangin provinssin pääkaupunkia.

Vaikka olen nauttinut matkasta tähänkin asti, on Kiinaan saapuminen henkisesti erittäin tärkeää. Matka on, jos nyt ei voiton puolella, niin ainakin edennyt uskomattoman hyvin.

Lopetaan tällä kertaa taolaisuuden perustaneen Laozin sanoihin: ”Jos et koskaan muuta suuntaasi, saatat päätyä sinne, minne olet matkalla.”