Univelat kuitattu

Kotimaan mökkireissuilta tuttu hyönteiskarkotin levittää makeansameaa katkuaa terassille. Tähtien tuikkeen säestämän yön kruunaa pulahdus uima-altaan viileyteen ja muutamaa tuntia aiemmin torkutetut päiväunet tuntuvat tehneen terää.

Ensimmäistä kertaa muutamaan päivään, ehkä viikkoon, keho tuntuu levänneeltä. Vuodenvaihteen kekkerit olivat vain valvomisjäävuoren huippu, pinnanalaisesta valvottujen öiden massasta puolestaan on vastuussa pitkälti pikavuorobussi Ajokki Royal.

Tässä vaiheessa palataan hieman ajassa taaksepäin, aina viime vuoteen asti. Vajaat neljä vuorokautta sitten Ajokin avaimet lepäsivät jälleen Janin kämmenellä, vuodot oli tukittu, valot pelasivat ja kokonaisuuden piti olla kaikin puolin kunnossa.

Parin kilometrin mittaisen kierroksen jälkeen tuttu virne, tällä kertaa tosin vielä piirun verran normaalia iloisempi, helpottuneempi, nosti kuskin poskipäät korkealle ilmaan. Liki korviin asti ulottunutta hymyä tosin kehystivät silmäpussit, joissa keskivertoperhe olisi kantanut vaivatta viikonloppuostoksensa kehämarketin palvelutiskiltä aina kotiovelle asti.

Rehellisyyden nimissä tunnustettakoon, ettei omakaan habitus tuona päivänä hätyytellyt muotiviikkojen tasoa. Tarkemmin omaa ulkonäköä on kuitenkin vaikea kuvailla, sillä onnistuin varsin sujuvasti väistelemään peilit ynnä muut heijastavat pinnat.

Tuossa hetkessä silmäpussit eivät kuitenkaan hidastaneet menoa, niin voimakkaan tunnetilan endorfiini ja adrenaliini saivat suonistossa aikaan. Pari pääruokaa kattaneen tankkaustauon sekä herkkien kiittely-, kättely- ja jäähyväisseremonioiden jälkeen matka jatkuikin kohti Johor Bahrua.

Jonkin verran oli autoa siivoiltu jo ennen kuin se iltayhdentoista maissa pysähtyi rekkaparkkiin erään massiivisen tietullikompleksin naapuriin. Valmista ei kuitenkaan ollut, ei lähimainkaan. Imuri huusi Malesian yössä ja verhoilunpuhdistusainetta kului. Jossain vaiheessa väsy alkoi hiipiä puseroon ja yhden maissa kuski vihdoin määräsi unitauon.

Etukäteen sovittiin viiden tunnin unista. Kahden tunnin jälkeen löysin itseni kuitenkin jälleen harjan varresta.

– Eihän tässä bussissa pystynyt nukkumaan, kun itikoita oli niin paljon, kommentoi kuski kellon käydessä kolmea.

Auringonnousun käydessä vähitellen ajankohtaiseksi tavoitteeksi otettiin auton ulkokuoren puhdistaminen. Alkoi autopesullisen huoltoaseman metsästys, joka lopulta päättyi rajavyöhykkeelle. Auto jäi pesemättä, mutta siivouspartio sai tankattua unta melkeinpä parin tunnin edestä bussin seistessä Malesian tullin parkkipaikalla.

Loppu onkin sitten jotakuinkin historiaa. Rajanylityksen jälkeen Ajokki lastattiin hinausauton kyytiin, sillä ajoluvan hankkiminen olisi singaporelaiskiemuroiden vuoksi ollut kokolailla turhaa vaivannäköä. Parinkymmenen kilometrin hinauksen jälkeen bussi päätyi onnellisesti satama-alueelle – jossa bussia luonnollisesti puunattiin vielä muutaman tunnin verran.

Kun taksi oli kurvannut arviolta minuutin verran poispäin satamasta, putosi pikavuorokipparin leuka rintaan ja tuhina alkoi. Väsynyt mutta onnellinen, niin kai voisi sanoa.

Ajokki Royalin laivamatkaa Singaporesta Australiaan voi seurata Marine Traffic –sivustolla. Kuljetuksesta vastaavan paatin nimi on Thor Libra.