Ajopäivä, ei kommentoitavaa

Junamatka Lhasasta takaisin Lanzhouhun sujui tutuissa merkeissä eli vaakatasossa aikaa tappaessa.

Yön aikana juna tuli parhaimmillaan 250 metrin minuuttivauhtia alaspäin. Monille ilmanpaineen nopea muutos aiheutti mm. korvien lukkiintumista. Itselleni iski yön aikana uudestaan jo kerran ohi mennyt kuume, mutta sillä tuskin oli mitään tekemistä korkeuden kanssa.

Torstaina hyppäsimme heti Lanzhouhun päästyämme takaisin Ajokin kyytiin. Suunnaksi otettiin Xi’an, jossa sijaitsee kuuluisa terrakotta-armeija, kuten aktiivisimmat blogin seuraajat olivatkin jo selvittäneet.

Pikavuoron miehistövahvuus koki muutoksia Lanzhoussa, kun kyytiin hyppäsi Pikavuoron 16:s matkustaja, Janin tuttu Thaimaa-matkoilta. Hän on kyydissämme aina Bangkokiin saakka. Myös Lanzhoussa lepuutellut pariskunta palasi Ajokin mukaan, joten matkustajia on nyt 16. Paikallinen opaskin vaihtui Tiibetin-osuuden jälkeen. Uusi säätäjämestari tottelee nimeä mr. Fang.

Xi’aniin asti ei sentään ajettu suoraan, vaan yöpaikka löytyi Jingningin pikkukaupungista. Matkustamista kertyi joka tapauksessa Lanzhoun lyhyttä ruoka- ja kauppataukoa lukuun ottamatta noin 30 tuntia.

Bussin takana nukuttu päivä ja hyvät yöunet selättivät uudelleen hiipivän flunssan, ja aamulla herätessä olo oli jälleen aivan normaali. Tutkimattomia ovat lentsun tiet. En silti valita, sillä sairastelu tappaa tehokkaasti matkasta nautiskelun. Myös erinäisten töiden teko, kuten tämän blogin päivittäminen ja valokuvaaminen, jäävät väkisin retuperälle.

Tänään on kuitenkin ensimmäinen noin viikkoon, jolloin olo on mainio ilman ainuttakaa pilleriä, joten eiköhän se tästä.

Perjantai-aamuna hotellihuoneen ikkunasta avautui outo näky: maa oli kauttaaltaan valkoisen lumen peitossa. Lunta oli satanut ehkä kaksi kolme senttiä.  Viimeksi kotoista valkoista huttua on näkynyt jossain Kazakstanissa.

Nopeasti lumisade muuttui rännäksi, joka sotki paikallista liikennettä. Tie Lanzhousta Xi’aniin vie läpi vuoristotien, jolla pieni liukkaus hankaloittaa erityisesti raskaan liikenteen liikkumista. Parhaimmillaan vastaantulijoiden kaistalla oli kilometrien pituinen jono, joka ei liikkunut mihinkään.

Lumisateen vaikutuksia pahensi vuoristotien heikko kunto. Ajokki on harvoin joutunut kiipeämään yhtä kuoppaista ja kiharaista tietä, kuin tänään. Vuoristotien vuoksi saapuminen Xi’aniin meni iltamyöhään, vaikka kilometrejä ei Jingningin ja Xianin välillä ole kuin nelisensataa. Ajoa kertyi 12 tuntia, mikä on kilometreihin nähden erittäin paljon. Tilannetta ei yhtään helpottannut uuden oppaamme lievä sekoilu tienviittojen ja reitin suhteen.

Myös paikallinen diesel näytti parhaat puolensa vuoriston jälkeen: pienen yskimisen jälkeen auto sammui tienposkeen. Pienen liottelun ja putsailun jälkeen sakkakuppi saatiin puhtaaksi epämääräisestä mönjästä. Todennäköisesti putsausoperaatioita saadaan tehdä jatkossakin.

Koko Xi’anin alueella on hulppeat reilut kahdeksan miljoonaa asukasta. Kaupunkialueella asukkaita on reilut 2,5 miljoonaa. Kyseessä on siis jälleen yksi mammuttimainen kiinalaiskaupunki, joka jää jälleen kerran pintaraapaisuksi. Starttaamme aikaisin kohti Xi’anin itäosia, jossa terrakotta-armeija hoitaa iäisyyteen jatkuvaa vartiovuoraan.

Kulttuurikiertelyn jälkeen matka jatkuu suoraan kohti Chengdua.