Aamun valjettua Malawin pääkaupungissa Lilongwessa päätimme lähteä tutustumaan kaupunkiin. Malawi on yksi maailman tiheimpään asuttuja maita ja väenpaljouden huomasi myös Lilongwen kaduilla. Lilongwessa itsessään asuu hieman alle 800 000 asukasta.
Paikallinen taksisuhari heitti porukan vanhaan kaupunkiin, jossa lähdimme pyörimään marketille. Seikkailimme lautahökkeleiden välissä, kapeilla mutaisilla kujilla, paikallisten naisten ja miesten myydessä kojuistaan kaikkea mitä kuvitella saattaa. Kummallinen ympärilleen pällistelevä joukkiomme herätti alueella ansaitusti huomiota. Paikallisilla oli hauskaa kun he seurasivat toimintaamme ja reaktioitamme markettialueen tarjontaan.
Olin jo odotellut milloin näemme sitä paljon puhuttua aitoa Afrikkaa ja nyt voin väittää oikeasti nähneeni sitä. Reissun aikana näkemistämme maista Malawi on noussut selväksi suosikiksi usean pikavuorolaisen keskuudessa. Ihmiset ovat rentoja, huumorintajuisia ja mukavia. Maa ei ole vielä omaksunut liiaksi länsimaisia vaikutteita vaan onnistunut säilyttämään itsensä aitona ja kauniina.
Toki kaikella on myös kääntöpuolensa. Noin 17 miljoonan asukkaan maa on myös yksi maailman köyhimpiä. Suurin osa väestöstä asuu maaseudulla ja kärsii jatkuvasta aliravitsemuksesta. Maa on malaria-aluetta ja lisäksi HIV/AIDS leviää vauhdilla. Tällä hetkellä maan väestöstä 10,8 prosentilla on HIV/AIDS. Ensisynnyttäjä on keskimäärin 18,9- vuotias ja 46,9 prosenttia väestöstä on alle 15-vuotiaita. Vain 2,7 % väestöstä on yli 65-vuotiaita. Odotettu elinikäkin on vain 59-vuotta. CIA World Factbookin tilastot ovat surullista luettavaa.
Kurjista tilastoista, köyhyydestä ja puutteesta huolimatta malawilaiset vaikuttavat positiivisilta. Hymy on aito, vaikka silmistä saattaakin lukea surua ja epätoivoa. Maassa perhekeskeisyys ja yhteisöllisyys näkyvät tavalla, jollaisesta moni yksilökeskeinen länsimaa vain puhuu ihanteena. Paikallisten kanssa keskustellessa on pakko tarkistella omia ajatuksiaan elämästä ja maailmasta. Paljon on vielä opittavaa, mutta onneksi maailma avartuu keskustelu kerrallaan.
Tänään soi: Bob Marley – Could you be loved
__
Lilongwe, Malawi
Pikavuoro spent tree days at Lilongwe. We took a walk at local market and what a market it was! I have never seen anything like that! Narrow muddy alleys, people selling everything and the smell was unbelievable.
Lilongwe is Malawi´s capital city, with about 800 000 inhabitants. In Total Malawi has a population about 17 million. It has one of the highest population densities in the world and it´s also among the poorest countries in the world. Girls have their first babies at the age of 18. And the life expectancy age is only 59 years. About 10 % of people has HIV/AIDS. And the number is growing fast.
Despite all the not so nice facts the malawians seems to be happy and friendly people. They have a great sense of humor and they love their family and community the way many westerns can only dream about. In a short period of time, Malawi has become one of my favorite countries in Africa. And I’m not the only one in our group who feels the same way.
ihan ylivoimanen.
Aion vierailla jossakin uudessa kohteessa. Se on minun jokavuotuinen uudenvuodenlupaus.
Hyvin kirjoitettu reissukuvaus.
En osaa sanoa mihin matkustan tänä vuonna koska kaikki reissut on tullut tehtyä enemmän taikka vähemmän ”ex tempore” -meiningillä.
Prätkäsafarit Kamputseassa ja Tansaniassa koettu. Borneossa samoiltu. Laosissa Mekong joessa oltu virran vietävänä. Eurooppaa tutkittu ristiin ja rastiin.
Jos sopiva seikkailu osuu eteen niin sinne sitten. Myanmar mm.kiinnostaa.
Pikavuoron seikkailut on mukavaa luettavaa ja tuttuja juttuja joihin osaan pystyy samaistumaan.
Tsemppiä jatkoonkin!