Rantaelämää ja haaveilua

Saavuimme Nkhata Bayhin myöhään iltapäivällä. Olimme ennakkoon katsoneet majapaikaksi Mayoka Village- nimisen paikan. Paikka sijaitsi jyrkän rinteen päällä, jonne johti kapea, mutta hyväkuntoinen tie. Ajokki ryömi tietä ylös hitaasti, mutta varmasti.

Mayoka Village osoittautui pieneksi lomakyläksi, jossa oli erilaisia mökkejä. Osa mökeistä oli enemmän talomaisia ja paremmin varusteltuja, osa simppeleitä betonimajoja palmukattoineen. Lisäksi paikassa oli myös yksinkertaisia paalujen päällä olevia bambumajoja. Joona oli ennakkoon neuvotellut meille hinnaksi 10 USD yö/ henkilö, joka oli oikein sopuhinta ottaen huomioon aikaisemmat majoitushinnat. Osalle porukasta Mayoka Villagen vaikeakulkuiset rappuset olivat liian haastavat ja he lähtivät etsimään toista majapaikkaa. Noin puolet pikavuorolaisista kuitenkin jäi Mayokaan.

Ihastuin paikkaan heti. Vehreä ympäristö, mangopuiden oksien hiljainen havina, kukkivien puiden tuoksu, rinteeseen rakennetut mökit, hyvä ravintola, kaunis näkymä Malawi-järvelle sekä ystävällinen henkilökunta loivat ympärille tunnelman, jonne olisi helppo jumiutua pitkäksikin aikaa. Yhdelle brittiherralle näin olikin käynyt. Hän oli saapunut 4 kuukautta aikaisemmin, eikä lähtöpäivästä ollut tietoa.

Ensimmäinen ilta meni kaikilla lähinnä syödessä. Edellisten päivien syömättömyys näkyi etenkin jätkissä. Pikavuorolaiset pitivät kokin kiireisenä tilaamalla useita annoksia pitkin iltaa. Paikan erikoisuutena tiistai-iltana oli lasagnea, joka oli kaikkien kehujen veroista. Illan viimeiset ruoka-annokset saimme nauttia luonnon antaessa parastaan komean ukkosmyrskyn muodossa.

Nukkumapaikakseni valikoitui tontin kaukaisimmassa reunassa ollut yksinkertainen bambumaja, joka muistutti kovasti niitä, joissa yövyin edellisellä Aasian matkallani. Maja tuntui kotoisalle, mutta se herätti jälleen ikävän Aasiaan. Hyttysverkon alla maatessani ja ukkosen jylinää kuunnellessani laadin mielessäni seuraavia reissusuunnitelmia. Nukahdin mielikuvaan auringonlaskusta Koh Lantalla.

Keskiviikkona odotettu aurinko näyttäytyi pitkästä aikaa. Malawilla on meneillään sadekausi ja useimmat päivät ovat olleet erittäin harmaita ja kosteita. Otimme aamupäivän rennosti. Jokainen touhusi mitä touhusi: osa kävi kylillä, osa nautti auringosta ja uimisesta ja osa lueskeli torkkuen varjossa. Iltapäivällä lähdimme Mayokan järjestämälle veneretkelle järvelle. Muutaman tunnin retken aikana uimme ja hypimme kalliolta alas kristallin kirkkaaseen veteen. Näimme matkalla myös Fish Eaglen eli merikotkan, jota paikalliset kutsuivat luokseen vihellyksin ja kaloin. Vaikka retki oli lyhyt, kaikki nauttivat vesillä olosta.

Torstai näyttäytyi jälleen sateisena. Osa porukasta oli lähtenyt aamulla kalastusretkelle. He saapuivat puolen päivän jälkeen laihan saaliin kanssa, mutta tyytyväisinä retkeensä. Muu porukka käytti aikansa lojumiseen ja pohdiskeluun. Ja syömiseen. Torstai-iltana tarjolla oli buffet, jossa oli karjalanpaistia muistuttavaa lihapataa sekä perunoita. En muista milloin viimeksi olisin syönyt yhtä hyvää ruokaa. Vaikken ole kovinkaan ronkeli ruoan suhteen, kymmenen ravintolatyövuoden jälkeen minulle on erittäin vaikeaa tuottaa ruokaelämyksiä. Tällä kertaa kokki onnistui työssään erittäin hyvin.

Perjantaina oli jälleen aika jatkaa matkaa. Jos olisin ollut reissussa yksin tai pienemmällä porukalla, olisimme varmasti jääneet vielä muutamaksi päiväksi nauttimaan Malawi-järven kauniista maisemista. Mutta Pikavuoron on liikuttava eteenpäin. Yksi asia on kuitenkin varma, palaan vielä joku päivä Nkhata Bayhin.

Tänään soi: Skunk Anansie – Hedonism

__

Daydreaming at Lake Malawi

We arreived to Nkhata Bay in the late afternoon. We had a reservation at Mayoka Village and it turn out to be a perfect getaway spot by the Lake Malawi. Amazing view, great restaurant and friendly staff made us feel instantly welcome.

First evening we kept the chef busy. We had been eating too little on the earlier days, so everyone was superhungry. We tryed Mayoka’s famous lasagne and it was totally worth of all the great words that had been said about the food.

On Wednesday we just hang around until afternoon. The day was very sunny and we were happy to see sunshine again. The Mayoka Village was kind enough to offer us a boat trip on the lake. We swam and jumped down from the cliff to the crystal clear water. We also saw one Fish Eagle. We enjoyed every moment of the trip. In the evening we ate again. A lot.

On Thursday some of the group went for a fishing trip. They didn’t get much fish, but said it was fun anyway. The rest of us were just hanging around. And dreaming about nice life and faraway lands.

When Friday came, I felt like staying in Mayoka Village. I really didn’t want to go. I wanted to say and get lost in utopia. But Pikavuoro has to move. The mandatory rest break was over and the calling of road was too loud. So we hit the road again. But one thing is sure, I will return to Lake Malawi.