Reikäpäistä menoa Tansaniassa

Heräilimme lauantaiaamuun Karongan kaupungista, vajaan 50 kilometrin päästä Tansanian rajasta. Yöunet jäivät osaltani liian lyhyiksi vaikka nukuin reilut 7 tuntia. Olin väsynyt ja pahantuulinen heti aamusta. Osansa huonotuulisuuteeni oli tehnyt myös hotellin töykeä henkilökunta, yöllinen sähkökatko, kylmä suihku ja nukkuminen hyönteisiä kuhisseessa huoneessa. Ei auttanut itku eikä valitus. Tielle oli lähdettävä.

Matka rajalle sujui kuin unessa. Malawin puolella saimme leimat passeihin nopeasti. Kiitos ja näkemiin, tervetuloa uudelleen! Ylitimme rajajoen sillan ja ajoimme Tansanian raja-asemalle. Porukka uudestaan ulos bussista ja viisumia hakemaan.

Tansanian viisumi maksoi 50 USD, joka tuli maksaa mahdollisimman uusilla ja sileillä seteleillä. Lisäksi tuli täyttää terveysselvitys, jossa kysyttiin onko oleskellut viimeisen kolmen viikon aikana Ebola-alueella ja kärsiikö mahdollisesti kuumeesta, yskästä, päänsärystä tai muista oireista. Olen yskinyt reilun viikon, mutta ruksin silti joka kohtaan ”NO”. Yskänpuuskaa pidätellen marssin tiskille virkailijan mulkoillessa epäluuloisesti. Epäilen, että hän olisi alkanut tenttaamaan vointiani enemmän, jollei olisi keltakuumerokotustodistuksen välistä löytänyt Sambian rajalla annettua ”Scanned for Ebola”-lappua.

Viisumit onnistuimme saamaan suhteellisen nopeasti, mutta Ajokin vakuutuspaperin kanssa kesti kauemmin. Vartioimme vuorotellen bussia osan ollessa viisumijonossa ja Janin ja Tomin hoitaessa vakuutusasiaa.

Raja-asemilla pyörii yleensä runsaasti jos jonkinnäköistä kaupustelijaa ja riivaajaa. Tämäkään asema ei ollut poikkeus. Kaikkea oli tarjolla kylmistä juomista rahanvaihtoon. Sekä rajaviranomaiset että poliisi kävivät erikseen sanomassa, ettei riivaajilta tule missään nimessä vaihtaa rahaa, sillä he huijaavat.

Kun paperit olivat kunnossa, edessä oli vielä yksi haaste. Heti rajaportin jälkeen tiessä oli notkahdus, johon Ajokin etupuskuri oli vähällä ottaa kiinni. Poliisi siirrätti yhden rekan pois tieltämme. Lisäksi monesta pulasta pelastaneet sängynpäädyt kaivettiin jälleen esiin. Muutaman minuutin kuluttua pääsimme jatkamaan matkaa.

Pidimme yhden yön stopin Mbeyassa. Pysähdys oli vain pakollinen lepotauko ennen seuraavan päivän etappia. Kaupungilla käytiin nopeasti hakemassa kaupasta evästä ja nostamassa rahaa. Muutama hommasi paikallisen liittymän, itseni mukaan lukien. Illallista nautimme hotellin ravintolassa. Osa meistä jäi istumaan hieman pidemmäksi aikaa. Puimme tähänastista Pikavuoroa ja puhdistimme ilmaa. Illan keskustelujen ansiosta porukka tuntui aamulla rennommalta ja hyväntuulisemmalta.

Tansanian puolella tiet ovat hieman leveämmät kun Malawilla, mutta osittain huonossa kunnossa. Paikoitellen urat ovat samaa luokkaa kun Suomessa talvikeleillä. Lisäksi monttuja on paljon. Oman jännitysmomenttinsa liikenteeseen luo paikallinen ajotyyli. Rekkoja on liikenteessä todella paljon, eikä kuljettajilla tunnu olevan itsesuojeluvaistoa eikä kunnioitusta muita tiellä liikkuvia kohtaan. Rekoilla painetaan eteenpäin reikä päässä, lumpio suorana niin lujaa kun pääsee. Olemme nähneet käsittämättömiä riskiohituksia. Kaahaamisen seurauksetkin on nähtävillä: tienvarsilla on ollut yksi jos toinenkin kulkuneuvo solmussa.

Sunnuntaina matka jatkui paikallisia reikäpäitä väistellessä ja päivitellessä. Tien kunto, sade ja poliisipysäytykset hidastivat matkaa. Napsahtipa iltapäivän aikana reissun ensimmäiset ylinopeussakotkin. Poliisin mukaan meillä oli viidenkympin alueella vauhtia 72km/h. Janin kysyessä missä nopeusrajoituksen kertova kyltti oli mahtanut sijaita, poliisi kertoi, ettei sellaista ole olemassakaan, rajoitukset vain tulee tietää. Kovin afrikkalaista! Sakon suuruus oli 30 000 Tansanian shillinkiä eli noin 15 euroa. Sakko maksettiin heti paikan päällä ja matka jatkui. Sunnuntain etappi päätyi sateiseen Iringaan.

Tänään soi: Pauli Hanhiniemi – Muutkin mokaa

__
From Malawi to Tanzania

We crossed the border on Saturday. We had no problems on Malawi side. Tanzanian side was also easy for the passengers, but it took quite long time to get the insurance for Ajokki.

Tanzania is very lush and green. But the roads are bad in some places. But it´s not the road that is bad. It´s the drivers. They drive like a maniacs! Especially the big trucks are really scary when they overtake in curves and uphill with a speed that is more than speed limits allow you to drive. We saw 6 accidents on Sunday only! Totally crazy.

On Sunday we were also kind of speeding. At least that’s what the police said. Jani said to him that he didn’t see the speed sign anywhere so if there is no sign how he is supposed to know the limit? The police just said that you just have to know them and gave a ticket of 30 000 Tanzanian shillings (about 15 euros). The limit on the area was 50km/h and our speed was 72km/h. Jani paid the ticket right away and we continued.