Taijikistan on pienin Keski-Aasian maista. Taijikistan on maastoltaan hyvin vuoristoista ja maan halki kulkevat yhdet maailman korkeimmista vuoristoista Pamir ja Altai. Vuoristosta alkavat monet joet ja niiden vettä voidaan käyttää mm. puuvillapeltojen ja hedelmäpuiden kasteluun, Taijikistanissa viljelläänkin mm. aprikooseja ja persimoneja.
Taijikistan on kuulunut monille valtioille, mutta enimmäkseen Persialle. Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen eri heimot ajautuvat sisällissotaan, joka kesti vuoteen -97. Nykyisin Taijikistanissa yritetään lisätä turismia ja maasta yritetään tehdä mahdollisimman turvallinen. Talot olivat siistejä ja huomattavasti parempikuntoisia kuin esimerkiksi Kazakstanin puolella.
Rajanylitys oli helppo, kiitos reippaan opaspojan. Hotelleita etsittiin melko myöhään illalla ja pienen säädön jälkeen kukin löysi majapaikan. Meille sattui aluksi homeenhajuinen rotanloukko, mutta pienen nettiselailun jälkeen löysimme oivan Delux hotellin joen toiselta puolen. Henkilökunta oli ylettömän ystävällistä ja sängyt mukavat.
Hintataso on meidän mittapuullamme mitattuna melkoisen alhainen, eurolla pääsi matkustamaan monta kilometriä taksilla. Ruuat maksoivat noin 2-4 euroa. Eiväthän nämä muutkaan stanimaat kalliita ole, mutta Taijikistan on kaikkein halvin.
16 marraskuuta oli presidentin päivä ja silloin myös avattiin suuri voimalaitos, joka moninkertaistaa sähköntuotannon. Suuria presidentinkuvia oli monien rakennusten seinissä. On niin vierasta tämä henkilöpalvonta.
Khujabissa
Iloista juhlakansaa
Tarina Aleksanteri Suuren elämästä
Avioliitot ovat täälläkin suurimmalta osin järjestettyjä ja opas kertoikin, kuinka hänkin otsa hiessä odotti morsiamensa näkemistä. Hyvin siinä vissiin kävi, koska nyt heillä on kaksi lasta. Monia tiedusteja tehdään ennenkuin vanhemmat valitsevat puolison.
Tytöistä näkee kulmakarvoista, ovatko he varattuja vai eivät. Kihlauksen jälkeen kulmakarvat maalataan paljon voimakkaammin kuin aiemmin. Siitä tietääkin voiko jotain tyttöä katsoa toista kertaa…
Basaarin antia
Aukiolta voi ostaa siemeniä, pyörittää niitä kädessä pään ympäri ja heittää puluille ja toivoa.
Aamupäivällä lähdimme ajelemaan kohti Kirkiisian rajaa ja siltä rajalta oli edellinen turistibussi mennyt jokunen vuosi sitten. Matkaa jatkaessa vierähti leppoisasti tunti jos toinenkin. Matkaseurueessamme on kiinalaispariskunta ja rouva kertoi matkalla elämästään Suomessa. Nyt he ovat jääneet eläkkeelle ja haluavat nähdä maailmaa.
Aavikon upeita värejä matkalla Osiin
Harri oli laittanut runosuonen sykkimään ja lausui meille aamusella kirjoittamansa runon.
PIKAVUORO MATKAAJALLE
Tie se kutsuu kulkijaansa
kotiovi sulkijaansa.
Maailmalle, kun tekee mieli
hyvästelee portinpieli.
Mutta millä matkaas taitat
kilometrit jonoon laitat?
Ristiin rastiin maita ramppaat
kengilläsi teitä tamppaat.
No sehän on pikavuoro maailmalle
kyyti vieraan tähtitaivaan alle.
Valinta tuntuu täysin selvälle,
jos tahtoo sisältöä elämälle.
”Vanhan rouvan” pyörät tietä kiitää,
maat, maisemat ne ohitse liitää.
Kapteenina Laineen Jani vääntää
Rouvaa ratista uusiin seikkailuihin kääntää.
Olin mukana vain hetken
mut aina muistan tämän retken.
Toivon teille kaikki hyvät,
tämän retken, elämän kultajyvät!
Ilta oli jo ehtinyt pitkälle, kun saavuimme Oshiin ja majoituimme. Joitakin bileet kutsuivat ja iloa riitti pikkutunneille.
